Tulivuoren valloitusta ja lakkoilua

Tiistai aamu vietettiin perinteisesti enkun tunnilla 7-9, jonka jälkeen oli luvassa taas seikkailupäivä. Lähdettiin Maijun, Katrin, Annan ja Caron kanssa valloittamaan Basse-Terren eteläosassa olevaa La Soufrière tulivuorta. Noin puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme St. Clauden kaupungin kautta parkkipaikalle, josta trekkaus sai luvan alkaa.

Sanotaan, että tulivuorelta on näkyvyys koko Guadeloupen saareen noin viitenä päivänä vuodessa, joten oli turha odottaa, että todennäköisyydet olisivat puolellamme. Kuulemma jos joskus Grande-Terren puolelta näkee tulivuoren kokonaan ilman pilviä, tulisi hypätä autoon samantien, ajaa paikan päälle ja lähteä kiipeämään. Itse saimme hyvän startin sillä kaatosade siivitti alkumatkaamme kun kiipesimme ylöspäin sademetsässä. Sain takin lainaksi, ja kävi myös aika pian selväksi, että se ei ollutkaan vedenpitävä, mutta better than nothing. Onneksi repussa oli vedenpitävä suojus, niin sai ainakin eväät ja kameran sateelta suojaan. Toisaalta sade toi siistin lisän muutenkin jo hiemen extreme päiväämme.

Tulivuoren huippu oli 1467m korkeudessa ja aikaa ylös meni noin 1,5h kun pidimme kohtalaisen nopeaa tahtia yllä. Alku oli tosiaan sademetsää, jonka jälkeen maisemat muuttuivat hieman jylhemmiksi kun korkeimman osan kapuaminen alkoi. Ylhäälle päästessämme oli tuuli aivan omaa luokkaansa, ja sai todella pitää kiinni pysyäkseen pystyssä. Adrenaliini virtasi ja fiilis oli mahtava vaikka läpimärkiä oltiinkin, eikä näkymää ympärille ollut pilvistä johtuen. Lähestyessämme kraateria vahva rikin tuoksu leijaili nenään ja lämpimät ilmavirtauksen purkautuivat.

Alas tullessamme pidimme pienen evästauon ja muuten matka hidastui vasta kuumiin lähteisiin, jotka odottivat märkiä reippailijoita ennen kuin kotimatka sai luvan alkaa. Olimme kuulleet, että huoltoasemat menisivät seuraavana päivänä lakkoon ja lakon pituudesta ei ollut tietoa, joten ei auttanut kuin jäädä jonottamaan bensaa, sillä tankki oli jo hyvin tyhjä ja muuten pian ei olisi asiaa minnekkään. Lakko saattaa siis kestää päivän, viikon tai kuukauden, who knows. Jokaisen ohittamamme huoltoaseman tunnisti valtavan pitkistä jonoista, jotka reunustivat teiden varsia ja aiheuttivat varsinkin kaupungeissa suuret ruuhkat ja kaikki paikat ja tiet olivat aivan tukossa. Pääsimme kohtalaisen helpolla, sillä jouduimme odottamaan "vain" 1,5h. Vähän ennen huoltoaseman saavuttamista tuli ilmoitus, että diesel oli jo loppunut. Onneksi meidän Pegasuksemme ei tarvitse sitä kulkeakseen. Ikinä ei ole ollut niin iloinen saadessaan tankin täyteen bensaa kuin mitä sillä hetkellä. Jos kiinnostaa nähdä videokuvaa ehkä jäätävimmästä bensajonosta ikinä, niin täältä löytyy. Vaikka menomatkaan meni puolitoista tuntia, paluuseen kului bensan hakemisen ja ruuhkien takia jopa neljä tuntia. Kuvat taas puhukoon puolestaan.

Ready to go

Girl power

It was raining, "a bit"...

Can you feel the rain?

Going up, up,up

On the top, having hard time trying to stay still

 

Pystyssä pysyminen tolpassa roikkuen :P

A good place to wash the shoes

Hot springs after trekking

The guy decided to take a photo of himself, quite funny :D

Waiting for the gas

Jonossa noin 60. auto oli meidän Pegasus

Almost there!

Paljon muutakin on tapahtunut, mutta siitä sitten myöhemmin. Kaikki on paremmin kuin hyvin ja elämä kulkee ei huolen häivää -asenteella. Loppuviikolla luvassa visiitti saaren itäkärkeen, yliopiston gaalajuhla, kolmen ihanan vaihtarin läksärit ja karnevaalit Gosierissa. So, let's get the party started! ;)