Ensimmäinen kosketus Guadeloupeen. Bonjour! Oui... bien… que?

Saavuimme Guadeloupen maankamaralle maanantaina 6.1. seitsemän aikaa illalla. Meitä oli vastassa Marie-Line, eli madame Bourguignon ja hänen kaksoissiskonsa. Kun kävelimme ulos terminaalista, oli jo pimeää, mutta suut vain loksahtivat auki. Palmut vierustivat tien reunaa ja ilmassa leijaili trooppinen kosteus ja lämpö. Sisarukset olivat kahdella autolla liikenteessä, joten hyppäsimme autoon matkalaukkuinemme ja lähdimme kohti uutta kotia, joka tulisi olemaan majapaikkamme ainakin nyt kuukauden ajan. He olivat todella mukavia ja ajeluttivat meidät yliopiston, sekä supermarketin kautta kotiin. Kävimme siis ostamassa vähän hyttysmyrkkyä, vettä ja hieman aamiaistarvikkeita. Matkalla olimme vain ihan fiiliksissä ilmastosta, palmuista ja vähän kaikesta. We’re in paradise!

 

Asustamme nyt osoitteessa 66 rue Anasthase Moulin, Gosier. Talo on itse asiassa paritalo, jonka toisella puolella kaksoissiskot asuvat, ja pihapiirissä on myös toinen talo, jossa kaiketi asuu heidän äitinsä tai joku rouva joka tapauksessa. Marie-Linellä on myös koira, chihu, jonka nimi on Paris. Todella symppis tapaus, joka tulee meidän asuntoomme usein ja tykkää istua ja makoilla myös sylissä. Itse talossa on 3 makuuhuonetta, keittiö, olohuone ja periaatteessa 3 vessaa, joista yhdessä on suihku. Ainut miinuspuoli on eritttttttäin surkeasti toimiva wifi, joka haittaa ainakin toistaiseksi hieman yhteydenpitoa Suomen suuntaan. Illalla vähän laukkujen purkamista, suihku ja sen jälkeen sänky kutsuikin aikas pian. Jännää täällä on ulkona puskissa ääntä pitävät eläimet, kuulostaa ehkä vähän rikkinäiseltä palohälyttimeltä, eli korvatulpat ovat öisin ainakin hyvä vaihtoehto.

 

Lainakoiramme Paris

 

 

Aamulla heräsimme jo aikaisin, sillä yliopistolla meitä odottaisi monsieur Allard jo kello 9. Marie-Linen sisko tarjoutui ystävällisesti viemään meidät, mikä helpotti ensimmäistä aamua. Oli aikamoinen aamuruuhka, joten lähdimme siitä sitten vain pienen matkaa vastaantulevien kaistaa ohi ja pääsimme kiertotietä pitkin, joka meni lähempänä rantaa, eikä ollut tukossa. Maassa maan tavalla näemmä. Ihania maisemia taas ja aurinko paistoi. Menimme ensin väärään rakennukseen, mutta ohjeiden avulla löysimme herra Allardin. Hän kertoi hieman yliopistosta ja opinnoista, jonka jälkeen saimme ensin täytettäväksemme 6 sivuisen kirjautumislomakkeen, mikä olikin hieman hankalampi pähkinä purtavaksi. Siinä kysyttiin hyvinkin epäolennaisuuksia aina vanhempien ammateista ylioppilaaksi valmistumisvuoteen asti. Saimme myös tietää, että koulu loppuisi näillä näkymin jo 17.4. kunhan vain tentit menevät läpi, sillä uusinnat ovat itse asiassa vasta silloin kun jo olemme takaisin Suomessa. Hehee, lomaa siis luvassa! ;)

 

Tytöt lähdössä ekaa päivää kouluun

 

Ja siitä vähän papereita ja lomakkeita!

 

Tämän jälkeen yksi opiskelija, Steffi, joka on jonkinlainen herra Allardin apulainen, lähti meidän mukaamme. Menimme tapaamaan jotain rouva X:ää, joka latoi ison pinon papereita mukaamme. Sen jälkeen meidät ohjattiin rouva Y:n luo, jonka puheesta oli hyvin haastavaa ottaa selvää. Sieltä lähtiessämme tapasimme herra Mourin, jonka kanssa tulisi olla tapaaminen vielä samana iltapäivänä klo 15. Meillä oli siis useampi tunti aikaa, joten kävelimme läheiseen puhelinliikkeeseen ja hommasimme paikalliset sim-kortit, ostimme jätskit ja katselimme ympärillemme viereisessä satamassa, missä ihanat eriväriset talot tekivät paikasta kuvaamisen arvoisen. Myöskään yliopiston pihalta maisemat eivät todellakaan olleet hullummat ;)

 

 

Klo 15 tapasimme siis herra Mourinin jostain syystä, mistä emme olleet ihan varmoja. Kuitenkin päädyimme käymään läpi mitä kursseja haluaisimme ja ne tuli nyt sitten päätettyä siltä istumalta. Itse asiassa tässä yliopitossa (Université des Antilles et de la Guyane) ei pahemmin ole edes meille erityisen sopivia kursseja, vaan ne ovat enemmän matikka- ja kansantalouspainotteisia. Itse opiskelu ei nyt kuitenkaan ole pääasia, vaan ennemminkin ranskan kielen oppiminen. Päädyimme ottamaan ranskan ja englannin kurssin, sekä henkilöstöhallinnon kurssin. Herra Mourin kertoi myös omasta kurssistaan liittyen taloussuhdanteisiin, ja jonka toinen tunti olisi 15min päästä, joten päädyimme sitten sinne. Eli 24 tunnin sisällä saapumisestamme Guadeloupelle istumme taloussuhdanneluennolla…. ööö… mitä?

Source: Wikipedia

Nopeaa toimintaa

 

Proffa on tosi mukava, vaikka kurssin aiheesta en ehkä ole vielä liian vakuuttunut, mutta ainakin sanasto on oikean suuntaista, ja sen oppiminen onkin pääasia. Luennon lopuksi proffa kysyi oppilailta oliko kukaan menossa Gosieriin päin, sillä busseja ei kaiketi enää mennyt, joten yksi oppilaista heitti meidän kotiin pienellä Golffillaan. Yliopistolla meni siis reilut 9h, joten aika pitkä ensimmäinen päivä. Tultiin kaupan kautta kotiin, joka on siis ihan tuossa vieressä, ja tarkotuksena oli syönä pesto-tonnikala-pastaa ja punkkua palanpainikkeeksi. Muuten hyvä, mutta meillä on kaasuhella ja meillä ei ollut tulta. Maiju löysi 3 tulitikkua Sokos Hotel tulitikkurasiassa, mutta raapaisupinta oli niin kulunut, ettei se auttanut. Lisäksi meillä ei ollut pullonavaajaa, sillä punkkupullossa ei tosiaan ollut kierrettävää korkkia. Plan B kehiin: pakastevihanneksia tunalla ja pestolla ja jakoon lentokoneesta mukaan lähtenyt pieni punkkupullo. Avot ja käy se näinkin!

 

Illan lentokonepunkut

 

Vaikka ollaan nyt vielä toistaiseksi paljon kolmestaan liikkeellä, ranskaa on jo päässyt puhumaan kohtalaisen paljon. Kieli vielä takkuilee aika paljon ja aina ei ihan ymmärrä mitä joku yrittää sanoa, mutta ainakin hyvä startti on jo saatu. Joukosta erotutaan paljon (siis hyvin paljon), sillä 3 suomalaista blondia näitten mustien paikallisten joukossa saattaa hieman pistää silmään. Ihmiset ovat olleet hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Tänään oltiin aamukävelyllä rannalla ja ah mitkä maisemat, niistä lisää myöhemmin, nyt unta palloon!