”Me ei hei oikeesti enää ehitä siihen koneeseen. Ehitään. Ei ehitä. Ehitään…?” Tervetuloa Ranskaan.

Jos joku joskus kertoo, että Ranskassa ei toimi mikään, ei mikään, niin mitä todennäköisimmin tämä henkilö on hyvin oikeassa. Saimme saman tien muistutuksen siitä, että nyt vaihtui maa ja toimintatavat.

Noniin. Idea oli yksinkertainen. Kone Helsingistä Pariisiin CDG:n kentälle, siitä kentän vaihto Orlyyn ja Air Francen koneeseen kohti Guadeloupea. Nyt voi todella todeta että toteutus pissi pahemman kerran ja lähes kaikki mikä voi mennä pieleen myös meni pieleen. Eikä todellakaan sujunut kuin Strömsössä. Ohessa hieman pitkähkö tarina meidän möhlimisestämme, mutta lyhyempään muotoon sitä ei nyt oikeen saa. Tapasimme siis Maijun ja Katrin kanssa 7:30 maanantaiaamuna Helsinki-Vantaalla. Yöunet olivat jääneet hyvin lyhyiksi, mutta fiilikset olivat hyvin odottavaiset. Kävimme aamupalalla, tax freessä ja sitten melkeimpä jo pääsimmekin koneeseen ja paikatkin saimme vierekkäin. Eli so far so good.

 

Matkalaukut saimme aika pian laskeutumisen jälkeen ja kaikki meni hyvin, olimme jopa edessä aikataulusta. Menimme infoon ja kysyimme miten pääsemme Orlyn kentälle. Vaihtoehdot olivat bussi, joka menisi 25 min välein, kestäisi tunnin ja maksaisi 18€/hlö. Toinen vaihtoehto oli taksi, minkä virkailija arvioi kustantavan noin 80€. Aikaa oli ihan hyvin, yhteensä 3,5h toisen koneen laskeutumisesta siihen kunnes seuraava lähtisi. Päädyimme ottamaan bussin ja saimme ohjeet mennä portille 12. Portilta 12 ei lähtenyt bussia, mutta laiturilta numero 2 löytyi kuitenkin oikea lähtöpaikka ja varmistimmekin vielä asian muutamilta paikallisilta. Ovien vieressä oli näyttö, missä näkyi saapuvat bussit ja arvioidut aika saapumiseen. Tarvitsimme bussin numero 3, joka olisi tulossa 21min päästä. Istahdimme odottamaan. Noin 10 minuutin päästä kävimme tarkistamassa aikatilanteen ja arvioitu aika oli vieläkin 17min. Ei ollut vielä kuitenkaan syytä huolestua. Hieman odottelua ja näytössä luki jo 4 min. Kuitenkaan ei mennyt kauaakaan kunnes näytössä luki 7min, sitten 6, taas 4, sitten 7, 6, 5, 4 ja sen jälkeen 21min! Olimme huomanneet myös hieman aikaisemmin, että busseja tulisi mennä 30min välein ja kesto olisikin 1h 15min. Nyt aikataulu alkoi olla jo hieman tiukoilla, varsinkin jos bussi todella tulisi vasta 21 min päästä ja kestäisi vielä 1h 15min toiselle kentälle, siellä laukkujen jättö, turvatarkastus ja vielä porteille. Nopeita päätöksiä ja terminaalin taksitolpalle. Bussiliput oli jo ostettu, mutta siinä vaiheessa 18€ menetys ei todellakaan ollut pääasia. 

 

Saimme hyvän taksikuskin, kyyti kesti vain noin 40min ja hintaakaan ei lopulta tullut kuin 66€. Sanoimme kuskille lentävämme Guadeloupelle Air Francella. Kuski totesi, että siinä tapauksessa etelä-terminaaliin. Orlyn kentällä on siis etelä- ja länsi-terminaali. Sinne saavuttiin, kuski oli mukava ja olimme hymyssä suin, että jes ehdittiin ja olisi taksi pitänyt vain ottaa saman tien. Terminaalissa edessämme oli lähes saman tien check in –tiskit, joissa luki Point-a-Pitre, eli kohteemme. Kylteissä luki myös Corsair ja Air Caraibes mikä oli hieman hämmentävää, mutta menimme kysymään vielä asiaa jonon vieressä olevalta lentoyhtiön työntekijältä. Hän ohjasi meidät suoraan laukkujen jättöjonoon, sillä olimme saaneet boarding passit jo Helsingissä. Siinäkin vielä yksi työntekijä tarkisti lippumme ja menimme hänen ohi jonoon. Odottelimme siinä varmaan noin 20min, kunnes pääsimme tiskille. Tiskillä virkailija toteaa: tämä ei ole Air Francen lento, teidän lentonne lähtee toisesta terminaalista. Siis mitäää?!? Hän näyttää lähtemään oikealle, missä näkyykin kauempana terminaalin kyltti. Kun ohitamme kyltin, emme löydä enää mitään jatko-opasteita. Mitäs sitten?

Olimme niin kirjaimellisesti kuin päättömät kanat juoksemassa ympäriinsä ja epätiedottomina, että mistäs hemmetistä me edes pääsemme sinne toiseen terminaaliin. Taas apua kysymään. Meidät oli ohjattu väärään suuntaan! Aivan! Jes! Hurraa! Oli enää vähän yli tunti aikaa kunnes lento lähtisi ja boarding oli jo alkamassa hetken kuluttua. Joku puhui jo väärästä lentokentästäkin. Ja toki lentokenttä oli remontissa ja myös koko alue ulkona oli täynnä rauta-aitoja ja epämääräisiä kylttejä. Nyt siis todella juostiin. Maijulta meinas jo siinä vaiheessa tippua ”ei niin uudesta” laukusta pyörät, joten se oli onneksi laukkukärryssä. Ulos siis terminaalista ja kauempana siinsi oikea terminaali. Pikkurinkka selässä, neule päällä, 23kg matkalaukku vedettävänä ja siihen vielä laukku, missä oli kaikkein oleellisimmat tavarat mukaan lukien läppäri ja järkkäri. Siinä oli sitten urheilua kerrakseen. Kun vihdoin pääsimme terminaalin luo kaikkialla luki vain saapuvat, ei lähtevät. Sisään terminaaliin ja sieltä ohjataan halliin 3, eli juoksuksi taas sinne suuntaan mistä olimme tulossa. Jos vaan olisi ollut kännykkä hollilla, olisi niin paljon tehnyt mieli siinä juostessa kuvata videota, että kuinka tyhmiltä 3 suomalaista voikaan näyttää juostessaan mielipuolisesti sinne ja tänne. Näemme oikean laukunjättöpaikan, saamme ohittaa parit muut matkustajat ja pääsemme kuin pääsemmekin jättämään laukkumme vielä koneeseen. Turvatarkastuksen läpi ja boarding oli juuri alkamassa. We did it! Ehdimme! Paita oli jo litimärkä, tukka hiessä ja naama punanen ku paviaanilla, mutta siinä vaiheessa se ei paljoa kiinnostanut. Paitakin meni vaihtoon siinä meidän portilla, ja sillä hetkellä ei sitten rinkasta sattunut käteen kuin treenitoppi, joten sillä mentiin ja muut paidat saivat jäädä kuivumaan rinkan sivuun. 

Paikat olivat koneessa ihan eri puolilla, ja kone oli täynnä, mutta silläkään ei ollut mitään väliä. Itse päädyin istumaan ranskalaisen eläkeläispariskunnan viereen, jotka ovat menossa 3 viikoksi Guadeloupelle moikkaamaan tytärtään. Se fiilis, kun vihdoin istui siinä omalla paikallaan ja oikeassa lentokoneessa. Telkkarista tuli katsottua How I Met Your Motheria, leffat Hangover 3 ja Jobs. Ruokakin maistui siinä puoli 6 maissa illalla aivan loistavalta, sillä viimeisin aamiaissämpylä oli nautittu 10 aikaan aamusta. Palan painikkeeksi tuli myös rommia ja punaviiniä, jotka sujahtivat laukkuun mukaan. Nukuttua tuli vain noin tunti, mutta muuten matka meni hyvin. Vastassa meitä oli madame Bourguignon sekä hänen kaksoissiskonsa. Nyt täällä ollaan. On kuumaa, hikistä ja eksoottista. Vaikea oikeastaan edes uskoa missä sitä oikeen on. Ensimmäisiin 24 tuntiin on mahtunut hyyyyyvin paljon, joten siitä toinen postaus myöhemmin, sillä paikan wifi on erittäin surkea :D Tässä kaikki tällä kertaa, ehkä huomenna jo lisää infoa ;)