Nyt hihnalle laukku / Ja viimeinen kuppi naamaan / Kohta pilvien päältä / Voin muistaa tämän maan / Ei mulla oo tarkkaa suuntaa / Mä menen minne sattuma johtaa / Mulla on mukana kuvat / Mutta katseet eivät kohtaa -Haloo Helsinki: Maailman toisella puolen
Aika ennen lähtöä on osittain ollut aika hektistä. Ensin piti saada tentit tentittyä, sitten hommata joululahjat, hoitaa kaikenlaisia pankki-, vakuutus- ja liittymäasioita ja sitten vielä muuttaa. Jos pitäisi vain muuttaa paikasta A paikkaan B ja samalla jo purkaa tavarat uuteen kämppään, niin eihän se mikään ihan hirveä projekti olisi. Tällä kertaa tavarat piti kuitenkin roudata äitin luo, osa meni muuttolaatikoihin ja osa minne menikin, ja samalla tuli miettiä ettei vaan pakkaa sinne mitään mikä sattuisi lähtemään reissuun mukaan. Toisaalta piti miettiä, että talvivaatteita (jos tätä nyt talveksi voi kutsua) tarvitsee vielä parisen viikkoa, ja oli käytävä läpi kaikki kesävaatteet, mitä enemmän tulisi tarvitsemaan. No anyhow, muuto on tehty ja onneksi ei tartte ihan heti ryhtyä siihen uudestaan (lue: 6kk niin sama homma taas varmaankin edessä, mutta sillon onneksi tavarat tulee vaan yhteen osoitteeseen). Välipäiviin mahtui ihania tapaamisia ystävien kanssa ja sitäkin parempi ilta uutta vuotta juhlistaen sitsien merkeissä. Nyt kamat on kuitenkin pakattu matkalaukkuun ja pieneen rinkkaan (jota etsittiin monta tuntia, kunnes tajusin jättäneeni sen kaverilleni Peruun pari vuotta sitten, joten käytiin ostamassa uusi)ja matka kohti Guadeloupea saa luvan alkaa!
Olin jo vaihdossa syksyllä 2011 ja silloin kohteena oli Peru. Matkaan tarttui huimasti kokemuksia, kielitaito, paljon kavereita ja kourallinen ihania ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito on jatkunut tauotta siitä lähtien. Idea toisesta vaihdosta syntyi, kun oli päätettävä hakeeko vaihtoon uudemman kerran vai alkaako kirjoittamaan gradua. Sanotaanko, ettei intoa gradun kirjoittamiseen ollut vielä silloin, eikä siis ole nyttenkään, joten miksei sitten hakisi vaihtoon. Ja miksi juuri Guadeloupe? Halusin maahan, jossa puhutaan ranskaa ja itse Ranska vaikutti jotenkin turhan tutulta ja turvalliselta vaihtoehdolta. Joten miksei lähtisi Karibian saarelle, missä kesä jatkuu ainiaan ja turkoosia merta jatkuu silmänkantamattomiin? Aivan, ei kyseenalaistettavaa ;) Ohessa pieni kollaasi Perun ajoilta.
6.1. maanantai aamulla suuntaa lento Helsingistä kohti Pariisin CDG:n kenttää, missä tulee vaihtaa Orlyn lentokentälle, josta pääseekin sitten sisämaanlennolla suoraan Guadeloupelle, Point-a-Pitreen. Viimeksi lähdin Peruun ainoana suomalaisena ja meno kestikin kaikkine välilaskuineen jopa 35h ja vielä yksin matkustettaessa. Nyt meitä on kuitenkin lähdössä 3 tyttöä, ja olemme olleet yhteydessä nyt jo jonkun aikaa ja saaneet ostettua samat lennot keskenämme.
Olemme saaneet muutamia sähköpostiviestejä yliopiston vaihtarikoordinaattorilta Monsieur Allardilta, ja kun lopulta saimme lukukauden alkamis- ja päättymisajan, lennot oli ostettu jo aikaa sitten. Koulu päättyy noin kuukautta myöhemmin kun me jo ollaan Suomessa, että näin, katsellaan mitä tapahtuu :P Saimme M. Allardilta myös vinkin yhdestää 100m2 kämpästä, mikä olisi n. 5km yliopistolta. Otimme asuntoa tarjoavaan naiseen yhteyttä ja kysyimme lisätietoja ja kuvia. Ensin saimme yhden kuvan ulko-oviaukosta, missä näkyi ulkona oleva pöytä. Aivan. Sitten puolisen vuorokautta myöhemmin tuli uusi kuva, siinä näkyi yksi ulkoseinistä. Pyysimme siis lisää kuvia ja jossain vaiheessa myös niitä saimme. Päätimme sopia kämpän meille kuukaudeksi ja katsotaan sitten paikan päällä minne muutetaan sen jälkeen vai mitä tehdään. Kämpässä on 3 makkaria ja hintaa on 400€/hlö. Ja Googlen kartasta tarkistettuna kämppä ei ole viiden, vaan reilu 8km päässä yliopistolta, mutta samapa se, päätien varressa kuitenkin. Ohessa vielä nuo hienot ensimmäiset valokuvat. Tarkemmat kuvat kämpästä tulee sitten paikan päältä ;)
Nyt siis seikkailut kutsuvat! Toisaalta on ihanaa lähteä ja pääsee kokemaan kaikkea uutta, eikä tuo ilmastokaan kauheasti haittaa. Ja sitten on se kolikon kääntöpuoli, jäähyväiset. Tuntuu aina pahalta, mutta pian sitä jo ollaan takaisin. Eikä se perhe tai ystävät mihinkään katoa, mutta ikävä varmasti tulee. Meitäkin on täällä Suomessa 9 hengen tyttöporukka, joista jopa 3 karkaa nyt tulevalla viikolla vaihtoon, mutta onneksi on Skypet, Facebookit ja blogit keksitty niin yhteydenpito on kohtalaisen helppoa. Yritän päivittää kuvia ja kokemuksia sieltä mahdollisimman pian, mutta siihen asti - au revoir!
6.1. maanantai aamulla suuntaa lento Helsingistä kohti Pariisin CDG:n kenttää, missä tulee vaihtaa Orlyn lentokentälle, josta pääseekin sitten sisämaanlennolla suoraan Guadeloupelle, Point-a-Pitreen. Viimeksi lähdin Peruun ainoana suomalaisena ja meno kestikin kaikkine välilaskuineen jopa 35h ja vielä yksin matkustettaessa. Nyt meitä on kuitenkin lähdössä 3 tyttöä, ja olemme olleet yhteydessä nyt jo jonkun aikaa ja saaneet ostettua samat lennot keskenämme.
Olemme saaneet muutamia sähköpostiviestejä yliopiston vaihtarikoordinaattorilta Monsieur Allardilta, ja kun lopulta saimme lukukauden alkamis- ja päättymisajan, lennot oli ostettu jo aikaa sitten. Koulu päättyy noin kuukautta myöhemmin kun me jo ollaan Suomessa, että näin, katsellaan mitä tapahtuu :P Saimme M. Allardilta myös vinkin yhdestää 100m2 kämpästä, mikä olisi n. 5km yliopistolta. Otimme asuntoa tarjoavaan naiseen yhteyttä ja kysyimme lisätietoja ja kuvia. Ensin saimme yhden kuvan ulko-oviaukosta, missä näkyi ulkona oleva pöytä. Aivan. Sitten puolisen vuorokautta myöhemmin tuli uusi kuva, siinä näkyi yksi ulkoseinistä. Pyysimme siis lisää kuvia ja jossain vaiheessa myös niitä saimme. Päätimme sopia kämpän meille kuukaudeksi ja katsotaan sitten paikan päällä minne muutetaan sen jälkeen vai mitä tehdään. Kämpässä on 3 makkaria ja hintaa on 400€/hlö. Ja Googlen kartasta tarkistettuna kämppä ei ole viiden, vaan reilu 8km päässä yliopistolta, mutta samapa se, päätien varressa kuitenkin. Ohessa vielä nuo hienot ensimmäiset valokuvat. Tarkemmat kuvat kämpästä tulee sitten paikan päältä ;)
Nyt siis seikkailut kutsuvat! Toisaalta on ihanaa lähteä ja pääsee kokemaan kaikkea uutta, eikä tuo ilmastokaan kauheasti haittaa. Ja sitten on se kolikon kääntöpuoli, jäähyväiset. Tuntuu aina pahalta, mutta pian sitä jo ollaan takaisin. Eikä se perhe tai ystävät mihinkään katoa, mutta ikävä varmasti tulee. Meitäkin on täällä Suomessa 9 hengen tyttöporukka, joista jopa 3 karkaa nyt tulevalla viikolla vaihtoon, mutta onneksi on Skypet, Facebookit ja blogit keksitty niin yhteydenpito on kohtalaisen helppoa. Yritän päivittää kuvia ja kokemuksia sieltä mahdollisimman pian, mutta siihen asti - au revoir!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti