Under a Palm Tree: Oleskelua ja opiskelua

Päivät ovat taas tuoneet mukanaan vaikka mitä. Tällä hetkellä saimme juuri asennettua itsellemme uuden paremman netin, jonka pitäisi nyt toimia miljoonatsiljoonaa kertaa paremmin kuin aikaisempi (sormet ristissä). Uusi kämppis on muuttanut saman katon alle ja auto on edelleen hakusessa. Olemme soittaneet tietyille autovuokraajatyypeille molemmille jo noin 20 kertaa. Ainut ongelma on vain, että he eivät vastaa. Mutta eiköhän tuossakin vielä aika ja vaiva tuota tulosta. Ja kämppis on siis ranskalainen, joka työskentelee yhdessä hotellissa baarimikkona ja on myös sommelier, eli viiniasiantuntija. Hän tarjosi meille ensimmäisenä iltana punch cocoa ja oli seuraavana päivänä tehnyt lohipastaa ja jättänyt sen meitä odotuttamaan, kun oli itse lähtenyt töihin. Hän vaikuttaa ainakin hyvältä tyypiltä ja me joudumme puhumaan ranskaa, mikä onkin se tärkein pointti.

Viime viikonloppuna päätimme yrittää mennä oikopolkua rannalle suoraan samaa tietä jatkaen jolla jo asumme. Idea hyvä kymmenen, toteutus… noh. Ensimmäiset yrittämät veivät umpikujaan, ja kun löysimme tien, joka ensinnäkin jatkui, niin se vei meidät lehmäpeltojen kautta pieniä metsäpolkuja lopulta samalle rannalle, missä olimme olleet aikaisemminkin, mutta menneet vain yksinkertaisempaa reittiä. Täytyy käydä tutkimassa siellä vielä vähän lisää, jospa löytyisi jotain uusia lenkkipolkuja. Illalla menimme porukalla Gosierin rannalle, ja koska kyseessä on Karibia ja eritoten Guadeloupe, joillakin oli mukana rommia, limejä ja sokeria, eli oli aika Ti Punchille. Täällä trooppisessa ilmastossa on normaalia, että jossain vaiheessa päivää tulee noin 5-10min rankkasadekuuro, joka loppuu kuin seinään, niin tämäkään ilta ei tehnyt poikkeusta siinä. Hetkeksi puun ja sateenvarjon alle, kunnes rannalle oli taas hyvä palata takaisin.

St. Felix

Melkein kaikki postuivat sateensuojaan, romminvartia jäi paikoilleen

Suojassa, ainakin olevinaan

Sunnuntaina lähdimme muun porukan kanssa Petit Havren rannalle, missä vuorossa oli pientä chillailua, piknikkiä, ranta/vesilenttistä ja joillakin myös surffausta. Jossain vaiheessa illalla kun olimme jo kotona, vuokraemäntä pyysi meidät loppiaiskakulle ja skumpalle. Siinä oli hyvä lopettaa Skypepuhelut Suomen suuntaan: ”Hmm… meillä on kaiketi tuolla ulkona tarjolla nyt kakkua ja skumppaa. En kyllä tiiä miksi. Mut täytyy varmaankin sitten mennä, eli palataan asiaan!”. Kakku oli perinteinen ranskalainen loppiaiskakku, eli kolmen kuninkaan kakku. Kakun sisälle on piilotettu pieni esine, ja sen löytäjä kruunataan pahvikruunulla siksi illaksi kuninkaalliseksi, ja muut noudattavat hänen toiveitaan. Kakku oli todella hyvää, ja skumppa toki myös. Katri löysi esineen ja hän sai kruunun päähänsä. Toteutus ei kuitenkaan ollut ehkä onnistunein, sillä loppuillasta Katri lopulta tiskasi meidän tiskit, sillä koko kruunausjuttu oli jo unohdettu, hups :D Illalla tehtiin ekaa kertaa kimpassa läksyjä, rankkaa kuten kuvasta näkyy…

Petit Havre

Loppiaiskakkua ja skumppaa


Uupuneet opiskelijat

Ensimmäinen ”kunnon” yliopistoviikko lähti käytiin maanantaina tapaamisella rouva Bazilén (tai mikä Basiliski olikaan) kanssa klo 9. Itsehän lähdimme kyllä aikaisin liikenteeseen, mutta koska bussin saapumisessa ja liikenneruuhkassa kesti niin kauan, olimme lopulta varmaan joku puoli tuntia myöhässä. Karibialaiseen tapaan sillä ei kuitenkaan ollut merkitystä, sillä kyseisellä rouvalla ei ollut käryäkään mistään tapaamisesta ja hän ihmetteli vain kuka meidät oli sinne ylipäätään lähettänyt. Siihen päälle vielä vähän taloussuhdanneluentoa, jonka jälkeen otimme bussin Point-a-Pitren keskustaan katsomaan minkälainen paikka se mahtaisi olla. Kävimme muutamissa kaupoissa, onnistuimme tekemään pieniä ostoksia ja lähdimme kotiin.

Yliopisto

Vähän ehkä jää kuitenkin Turun koulumaisemat kakkos sijalle...

Jotta ei menisi ihan oleiluksi täällä, olemme koittaneet käydä ainakin muutaman päivän välein (ei ehkä voi sanoa vielä rutiiniksi, sillä takana on vasta 10 päivää). Lenkkiin on kaksi mahdollisuutta, joko hyvinhyvin aikaisin aamulla, tai juuri auringon laskiessa illalla, jotta voisi välttyä paahtavalta auringolta. Samaisena maanantaina oli luvassa auringonlaskulenkki, mistä tuli lopulta hyvin kummallinen ja samalla erittäin siisti. Lähdin siis samalle lenkille, kuin aikaisempinakin päivinä, mutta vastapäivään tällä kertaa. Yhdessä kohtaa niittyjä oli paljon lehmiä, jotka liikkuivat verkkaisesti rannan suuntaan. Lehmillä on kaulassaan köydet/ohuet kettingit, joilla kuvittelin niiden olevan kiinni maassa. Eivät muuten olekaan. Kun pääsin niiden ohi, ne alkoivat tulla perässä. Lopputulema oli se, että juoksin Karibialaisella saarella jollain niityillä lehmiä pakoon, jotka jolkottelivat perässäni välillä muutaman jäädessä parittelemaan, kunnes nekin taas jatkoivat matkaa. Teki mieli yrittää jäädä ottamaan kuvaa, mutta samaan aikaan taas ne saavuttivat, joten piti jatkaa juoksua, etteivät ne pääsisi liian lähelle. Samalla puikkelehdin kivipolkua ja välttelin astumista lehmänulosteeseen. Erittäin mielenkiintoista, mutta huvittavaa. Kun pääsin rannalle, aurinko oli juuri laskemassa, ja rantapätkän pystyi juoksemaan ihan rantaviivassa musiikit korvissa. Priceless! Kun pääsin vihdoin rantakohdan loppuun ajattelin ottaa pari kävelyaskelta ja tasata sykettä. Heti kun näin päätin tehdä, niin joku paikallinen juoksi ohitseni ja huusi rankaksi, että no mennään, mennään. Eikai siinä sitten auttanut kun lisätä vipinää kinttuihin ja jatkaa lenkki loppuun. Kokonaisuudessaan ehkä yksi huvittavimmista lenkkikokemuksista tähän asti. Illalla lähdimme vielä piipahtamaan kaupungille, mikä tiesi hyvin lyhyitä yöunia.

Lenkkimaisemia

Kuka on keksinyt, että yliopisto alkaa aamulla klo 7? Kyseistä henkilöä tulisi rangaista hyvin tyhmästä ideasta. Eli 4 tuntia unta palloon ja aamulla englannin tunnille. Hyvä kysymys on, miksi ylipäätään olemme täällä englannin tunnilla. Vastaus on saadaksemme edes jotain varmoja pisteitä, joiden eteen ei joutuisi ihan liikaa ponnistelemaan. Olimme kaksi tuntia luokassa, missä jokainen kuunteli kuulokkeet päässä uutisia netistä englanniksi ja otti muistiinpanoja, jos otti. Toisaalta kyllä ihan lepposaa, mutta en ihmettele miksi paikallisten englannin taito on heikko, jos opetus on tällaista. Opettaja sanoi muutaman hassun fraasin, ja oli muuten hiljaa. Nekin ranskaksi, sillä veikkaamme ettei englanninproffa osaa kunnolla edes englantia. Muutama hyppytunti kuluivat läheisessä satamassa la Marinassa. Taas meidän pihalla ammuu lehmä.

Onnistuimme löytämään tiemme myös paikallisille järjestettyyn vaihtoinfoon monsieur Allardin kutsumana, missä esiteltiin mahdolliset vaihto-ohjelmat ja muuta tietoa. Myös meidät kolme suomalaista vaaleatukkaista pyydettiin auditorion lavalle esittäytymään ja saimme vapaasti kertoa itsestämme. Kun esitettiin kysymys, mikä on suurin motiivimme lähteä vaihtoon Guadeloupelle, tuli Maijun suusta lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Aurinko!”. Paikalliset saivat ainakin hyvät naurut ja me toki vielä vähän paikkailimme, että toki myös opiskelu pienenä syynä, vai olikohan ;) Lopulta vielä yhden luennon jälkeen olimme yliopistolla koko päivän ja kun matkoihin saa varata lähemmäs tunnin suuntaansa laskien mukaan bussin odottelun, niin päivä venyi 12 tuntiseksi. Illalla tavattiin vielä uusi kämppiksemme, nautimme illallisesta ja punch cocosta kunnes nukkumatti kutsui, sillä aamulla oli aikaisin lähtö melomaan kajakeilla. Siitä lisää infoa ja kuvia tulossa pikapuoliin ;) Loppuun vielä muutama tilannekuva.