Tulivuoren valloitusta ja lakkoilua

Tiistai aamu vietettiin perinteisesti enkun tunnilla 7-9, jonka jälkeen oli luvassa taas seikkailupäivä. Lähdettiin Maijun, Katrin, Annan ja Caron kanssa valloittamaan Basse-Terren eteläosassa olevaa La Soufrière tulivuorta. Noin puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme St. Clauden kaupungin kautta parkkipaikalle, josta trekkaus sai luvan alkaa.

Sanotaan, että tulivuorelta on näkyvyys koko Guadeloupen saareen noin viitenä päivänä vuodessa, joten oli turha odottaa, että todennäköisyydet olisivat puolellamme. Kuulemma jos joskus Grande-Terren puolelta näkee tulivuoren kokonaan ilman pilviä, tulisi hypätä autoon samantien, ajaa paikan päälle ja lähteä kiipeämään. Itse saimme hyvän startin sillä kaatosade siivitti alkumatkaamme kun kiipesimme ylöspäin sademetsässä. Sain takin lainaksi, ja kävi myös aika pian selväksi, että se ei ollutkaan vedenpitävä, mutta better than nothing. Onneksi repussa oli vedenpitävä suojus, niin sai ainakin eväät ja kameran sateelta suojaan. Toisaalta sade toi siistin lisän muutenkin jo hiemen extreme päiväämme.

Tulivuoren huippu oli 1467m korkeudessa ja aikaa ylös meni noin 1,5h kun pidimme kohtalaisen nopeaa tahtia yllä. Alku oli tosiaan sademetsää, jonka jälkeen maisemat muuttuivat hieman jylhemmiksi kun korkeimman osan kapuaminen alkoi. Ylhäälle päästessämme oli tuuli aivan omaa luokkaansa, ja sai todella pitää kiinni pysyäkseen pystyssä. Adrenaliini virtasi ja fiilis oli mahtava vaikka läpimärkiä oltiinkin, eikä näkymää ympärille ollut pilvistä johtuen. Lähestyessämme kraateria vahva rikin tuoksu leijaili nenään ja lämpimät ilmavirtauksen purkautuivat.

Alas tullessamme pidimme pienen evästauon ja muuten matka hidastui vasta kuumiin lähteisiin, jotka odottivat märkiä reippailijoita ennen kuin kotimatka sai luvan alkaa. Olimme kuulleet, että huoltoasemat menisivät seuraavana päivänä lakkoon ja lakon pituudesta ei ollut tietoa, joten ei auttanut kuin jäädä jonottamaan bensaa, sillä tankki oli jo hyvin tyhjä ja muuten pian ei olisi asiaa minnekkään. Lakko saattaa siis kestää päivän, viikon tai kuukauden, who knows. Jokaisen ohittamamme huoltoaseman tunnisti valtavan pitkistä jonoista, jotka reunustivat teiden varsia ja aiheuttivat varsinkin kaupungeissa suuret ruuhkat ja kaikki paikat ja tiet olivat aivan tukossa. Pääsimme kohtalaisen helpolla, sillä jouduimme odottamaan "vain" 1,5h. Vähän ennen huoltoaseman saavuttamista tuli ilmoitus, että diesel oli jo loppunut. Onneksi meidän Pegasuksemme ei tarvitse sitä kulkeakseen. Ikinä ei ole ollut niin iloinen saadessaan tankin täyteen bensaa kuin mitä sillä hetkellä. Jos kiinnostaa nähdä videokuvaa ehkä jäätävimmästä bensajonosta ikinä, niin täältä löytyy. Vaikka menomatkaan meni puolitoista tuntia, paluuseen kului bensan hakemisen ja ruuhkien takia jopa neljä tuntia. Kuvat taas puhukoon puolestaan.

Ready to go

Girl power

It was raining, "a bit"...

Can you feel the rain?

Going up, up,up

On the top, having hard time trying to stay still

 

Pystyssä pysyminen tolpassa roikkuen :P

A good place to wash the shoes

Hot springs after trekking

The guy decided to take a photo of himself, quite funny :D

Waiting for the gas

Jonossa noin 60. auto oli meidän Pegasus

Almost there!

Paljon muutakin on tapahtunut, mutta siitä sitten myöhemmin. Kaikki on paremmin kuin hyvin ja elämä kulkee ei huolen häivää -asenteella. Loppuviikolla luvassa visiitti saaren itäkärkeen, yliopiston gaalajuhla, kolmen ihanan vaihtarin läksärit ja karnevaalit Gosierissa. So, let's get the party started! ;)

Waterfalls, hot springs and normal everyday life

Noniin ois varmaan sitten taas aika myös vähä päivitellä kuulumisia ihan tekstinkin muodossa. Lukekoon ken jaksaa :P Kaikki sujuu hyvin, meillä on auto, netti toimii loistavasti (lukuun ottamatta hetkiä kun se ei toimi ollenkaan :D) ja kaikkea kivaa on jo ehtinyt kokea. Ollaan pikkuhiljaa sopeuduttu paikalliseen liikenteeseen, korvat on tottuneet yöllisiin ääniin ja nyt on hyttysverkkokin tekemässä öistä vielä mukavampia. Kuvia kämpästä täällä.

Meijän upee Pegasus

Koska nyt kuitenkin ollaan vaihdossa niin voisi lisätä muutaman sanan itse yliopistosta. Ollaan nyt sitten neljällä eri kurssilla: taloussuhdanteet, human resource management, ranska ja englanti. Taloussuhdanneluennoilla ollaan toistaiseksi aika pihalla kaikista kaavoista sun muista, mutta meidät pelastaa tieto siitä, ettei kurssilla ole tenttiä, vaan 20-30 sivuinen harjoitustyö. Ensi viikolla alamme käyttää tilastollisia ohjelmia ja tekemään… noh… jotain :D Mainitsemisen arvoinen asia on myös se, että opettaja kirjoittaa liitutaululle. Back to the old times. HRM tunnit kuluu kynä sauhuten, sillä opettajan kaikki slaidit tulee kopioida, jotta saa materiaalin tenttiä varten. Jännetupentulehdus täältä tullaan! Englannin tunnit nyt ovat toistaiseksi olleet yhtä tyhjän kanssa, mutta katsellaan. Ranskan tunnit vaikuttavat ihan rennoilta ja kieliopin yms kertaaminen ei tosiaan ole pahitteeksi. Ja vaikkei muilta tunneilta menisikään ihan kaikki perille, niin ainakin sanasto on hyvää ja sitä ei tulisi opittua arkielämästä. Lisäksi suoritetaan urheilupuolelta kaiketi ainakin sukelluskurssi ja ”harrastuslajeihin” valittiin melonta, fitness (?), sali ja sulkapallo. Niissä saa siis käydä jos haluaa, noppia ei satele. We’ll see.

Opiskelijakortti

Enkun tunnilla

Ranskan tunnin ahkerat opiskelijat (?)

Yliopistolla random opiskelijat ovat tulleet jo moneen kertaan juttelemaan meille ja näyttävät olevan kiinnostuneita keitä olemme ja mistä tulemme. Emme varmasti ole jääneet huomaamatta taloudenlaitoksella kun 3 suomalaista pyörii kimpassa ympäriinsä. Myös useampi opiskelija on kysynyt meiltä tulemmeko 31.1. järjestettävään gaalaan, ja päätimmekin ostaa sinne liput. Emme tarkkaan tiedä mitä siellä on, mutta kaiketi gaalaillallinen ja jonkinlaiset juhlat, mitä mainostetaan ympäri yliopistoa. Tästä syystä tuli ostettua myös pitkä hieman juhlavampi mekko iltaa varten. Katsellaan mikä meno mikä meininki. Olemme lisäksi onnistuneet joutumaan opiskelijoiden johonkin videoprojektiin, jota varten meistä on otettu kuvia, haastateltu jo kaksi kertaa ja vielä kerta uupuu, ja se kuvataan sitten videolle, joka lähetetään Ranskaan johonkin kilpailuun. Sen lisäksi kun kerran istuimme penkeillä ja söimme lounasta, yksi toimittaja käveli luoksemme, haastatteli vähän ja otti kuvan. Kun myöhemmin sanoimme muille opiskelijoille lehden nimen, niin se olikin näemmä paikan suurin ja luetuin lehti, mitä myydään ympäriinsä huoltoasemilla, kaupoissa ja kioskeissa. Että siellä sitten ollaan. Hyvää päivää vaan. 

Gaalamainos

Viime ”viikonloppu” alkoi perjantaiaamulla kirjastovierailulla, missä 1,5h meille esiteltiin yliopiston kirjastoa ja miten sieltä pystyy etsimään tietoa, artikkeleita ja kirjoja. Ei välttämättä kaikki ollut ihan oleellista tietoa, mutta kirjastossa on ainakin erittäin tehokas ilmastointi. Siellä oli myös muutamia DVD julkaisuja, missä yhdessä pinossa päällimmäisenä oli Aki Kaurismäen ohjaama Le Havre elokuva. Mielenkiintoista. Iltapäivällä oli tarkoitus pestä pyykkiä ja tehdä mitä lie, mutta tuli kutsu biitsille, joten sinne siis. Sieltä taas perinteisille perjantain markkinoille ja istuskelemaan Annan luo.

Gosierin rantaa vastapäätä on pieni saari, Îlet du Gosier, minne pääsee muutamalla eurolla hetkessä veneellä. Se oli siis lauantain suunnitelma, ja siellä sitten makoiltiin iltapäivä hyvissä oloissa. Kuvia alla. Saaripäivän jälkeen koitti vihdoin se hetki, mitä oli odotettu. Autonvuokraaja belgialainen Robert tuli hakemaan meitä keskustasta ja menimme hänen luokseen hakemaan autoamme! Jee! Meidän oma Pegasus lähti mukaamme (alias Opel Corsa). Olimme ihan fiiliksissä että jes mikä auto, vähänkö on hyvä ja tässä on jopa 5 ovea. Todellisuudessa autohan on yleensä parkkipaikan kämäsin auto, lukot ovat vähän epäkunnossa, maalit osittain kuluneet pois ja verhoilut rikki, mutta nähtyämme muiden vaihtareiden autot, meidän mielestämme omamme oli silti erittäin jees. Auton jaamme kolmistaan ja maksamme yhdessä 10€/vrk. Bensa täällä maksaa puolestaan n. 1,50€/l. Nyt olemme vapaita muista ja muiden autoista ja aikatauluista. Viidessä päivässä mittariin on jo kertynyt 350km…

Lauantaina oli luvassa ensimmäiset todelliset kekkerit, sillä n. 15km päässä oli elektromusiikilla varustetut beach partyt. Olimme ensin hetken yhden Hugon kämpillä ja sitten matkasimme St. Annen ohi jonnekkin biitsille, minne vei pitkä kuoppainen hiekkatie. Koska täällä pitää joka paikkaan mennä autolla, niin pysyin itse kuskina tällä kertaa. Dj-teltta, ranta, palmut, kuunvalo, valotikut, elektromusiikki, paljaat varpaat, hiekka ja hyvä meininki. Ilta jatkui niin pitkään, että kotiin palatessamme oli aurinko jo noussut. A really really good night. 

Sunnuntaina herääminen hieman venyi normaalia pidempään, sillä mentiin nukkumaan siihen aikaan kun normaalisti melkein jo herättäisiin. Koska on hienoa kokeilla kaikkea paikallista ja kulttuurisidonnaista ruokaa, lähdimme McDonaldsiin. Nammnamm. Mikäs sen parempi tapa viettää loppuiltapäivä kun makoilla rannalla. Biitsiltä vielä suoraan paikallisiin karnevaaleihin, jotka järjestetään joka sunnuntai helmikuun loppuun asti, kunnes tapahtuma huipentuu johonkin isompaan kokonaisuuteen. Kotiin päästessämme ihana vuokranantajamme oli jättänyt meille oman kämppämme ruokapöydälle valmista lämmintä ruokaa, riisiä ja kalaa, mikä oli erillisessä lämmittimessä. Ihanaa.  

Tämän viikon alussa saimme vihdoin erillisten papereiden ja madame Bazilén luona käyntien jälkeen opiskelijakorttimme. Sukellusta varten vielä uupuu lääkärintodistus ja itse kirjautuminen kurssille, kun ketään ei tunnu olevan paikalla koskaan kun yritämme mennä käymään ja selvittämään asiaa. Kaikki ajallaan. Koska meillä oli vihdoin auto ja olimme yliopistolla vain pari tuntia, iltapäivä (lue: 5 tuntia) kului paikan isoimmassa ostoskeskuksessa Destrelandissa, missä matkaan tarttui kaikenlaista. Kotimatka taittui Chloén kautta, missä vietimme iltaa ja söimme lasagnea.

Koska tiistaisin meillä on vain englantia 7-9 päätimme, että olisi hyvä sauma tehdä joku pieni retki. Lopulta meitä lähti 10 ja suunta oli kohti vesiputouksia. Noin puolen tunnin matkan päässä jätimme auton parkkipaikalle, vaihdoimme lenkkarit jalkaan ja trekkasimme vajaan tunnin matkan putouksille. Oli juuri satanut, joten mudalta ja liukkaudelta ei vältytty. Perillä meitä odotti taianomainen vesiputous, mahdollisuus hyppiä makeaan veteen ja tietenkin ottaa muutama kuva. Aluksi satoi vettä, mikä oli pirun siistiä. Sen jälkeen aurinko hiipi paikalle ja nautimme myös lounaseväitä ennen paluuta. Muutamaksi tunniksi porukalla biitsille ja loppuilta kotona pesten pyykkiä ja tehden illallista. Oli myös tarkoitus Skypettää, mutta toki silloin netti sitten ei toiminut :P

Koulukeskiviikko. Ainut mainitsemisen arvoinen asia oli lintu, joka lähti yht’äkkiä ikkunasta sisään luokkaan ja luokkahuoneen ovesta ulos. Kukaan ei edes kiinnittänyt mitään huomiota siihen. Alkuillasta päätimme lähteä muiden kanssa grillaamaan ja kuumille lähteille. Ajoimme melkein puolitoista tuntia koko Guadeloupen toiselle puolelle. Tie ylittää koko Basse-Terren ja menee metsässä ala- ja ylämäkiä ja on hyvin mutkainen. Jossain vaiheessa kun kello oli jo kohtalaisen paljon, oli sysipimeää ja emme vieläkään olleet perillä, alkoi jo vähän mietityttämään tullaankohan vielä grillaamaan saatika löytämään mitään kuumia lähteitä. Pääsimme perille, ranskalaiset olivat jo sytyttäneet grillin kalliokivien väliin ihan meren rannalle. Kuuma lähde oli myös aivan meren rannassa ja paikka oli aivan taivaallinen. Kynttilät sytytettiin reunustamaan kuumaa lähdettä, taivas oli tähtiä täynnä ja vesi ihanan lämmintä. Kyseisiä hetkiä on mahdoton vangita kuviin, joten loppu on jätettävä mielikuvituksen varaan.

Tässä kaikki tällä kertaa. Muut tarinat jääkööt seuraavaan postaukseen. Onnittelut niille, jotka jaksoivat lukea tännekkin asti :P Bisous!