Toiminnantäyteinen viikko Gwadalla

Mistä on viime viikko tehty? Yliopiston perutuista tunneista, talousprojektiraporttiin henkisestä valmistautumisesta (ei olla päästy vielä konkreettisesti alkuun), snorklaamisesta kilpikonnien kanssa, vesiputoukselle trekkaamisesta ja siellä uimisesta, retkestä naapurisaarelle, huristelemisesta skoottereiden kanssa, rannoista, banaaneista, aurinkorasvasta, lainelautailun ja surffauksen harjoittelusta ja illanistujaisista. Could be worse.

Tiistaina lähdettiin Malendureen Basse-Terren länsipuolelle. Aamulla ensin klo 7 enkun tunnille, joka olikin sitten ihanasti peruttu, joten pidennettiin aamua yhden kahvilan terassilla puoli 10 asti, jolloin muiden kanssa oli määrä nähdä koululla. Tulivuoren läheisyyden takia perillä odotti mustahiekkainen ranta ja mahdollisuus snorklata kilpikonnien kanssa. Hetken etsimisen jälkeen kilpikonnia näkyi runsaasti ja niitä oli hauska seurata pinnalla lilluen. Muuten pohja ei tarjoa muuta nähdävää, mutta aivan lähellä sijaitsee myös Jacques Cousteaun suojelualue, mikä on kuulemma loistavaa sukellusaluetta. Sinne siis vielä joku päivä! Mitä sukelluskurssiin tulee, niin nyt on kaksi tuntia takana altaassa ja viimeksi oli laitteet mukana. Seuraavaksi pitäis siirtyä ihan kunnon laitesukelluksen pariin mereen, mutta katsellaan koska se oikeasti mahtaa tapahtua. Toivottavasti pian! :) 

Malendure

Matkalla vesiputoukselle, minne on käynti jopa pyörätuolilla

Cascade aux Ecrevisses

Niklas jätti uimapatjansa meille, joten se sai nyt hyvän kodin täällä

Perjantaina juhlittiin myös saksalaisen au pairin Sylvian synttäreitä. Juhlat olivat au pair -perheen kodissa, mikä ei ollut "hullumpi" o_o. Menimme hienot hatut päässämme taloon, minkä oletimme olevan oikea. Oveen koputtaminen ei auttanut, eikä ovikelloa ollut, joten astuimme vaan sisään taloon ja toivoimme sen olevan oikea. Onneksi se myös oli. Muuten oli ehkä ollut hieman akward tilanne, kun 3 suomalaista astuu lasten keltaiset synttärihatut päässä ventovieraaseen taloon. Teimme näyttävän sisääntulon myös samalla laulaen hyvää syntymäpäivää suomeksi. Paikalla oli myös perheen tuttavia ja perheen äidin siskon perhe, eli vajaa kymmenen aikuista ja kourallinen pieniä lapsia. Myöhemmin tuli paikalle vielä muutama muu vaihtari kavereineen. 

Synttärikesteillä oli tarjolla ruokaa ja juomaa, mitä siivitti lasten tanssi- ja lauluesitykset. Kun lapset olivat jo nukkumassa, tuotiin Sylvialle synttärikakku, jonka jälkeen kaksi seurueen miehistä vetivät Sylvian syrjään tarkoituksenaan kertoa hänelle jotain. Tämä päätyi siihen, että synttärisankari lensi uima-altaaseen vaatteet päällä. Itse kuvasin tätä videolle. Kun katsoin videota terassilla, miehet tulivat selkäni taakse ja ajattelin heidänkin haluavan nähdä kyseisen videon. Olin väärässä. Kamera jäi pöydälle ja lensin myös itse altaaseen. Beige sifonkimekko ei ollut ehkä paras valinta tähän märkä t-paita -kilpailuun. All in all, hauska ilta oli! :)

Synttärisankari ja lastenkutsuvieraat

Aikaisemmin oli tarkoitus lähteä läheiselle saarelle jo lauantaina ja jäädä yöksi riippumattoihin. Lopulta idea vesittyi, sillä kaikilla oli jotain suunnitelmia lauantaiksi. Aamulla otimme siis opaskirjan käteemme, etsimme sopivan retkikohteen ja lähdimme matkaan. Kohde oli ensimmäinen ja toinen Chute du Carbet, eli kaksi vesiputousta Basse-Terressä. Piipahdimme ensin pienemmällä putouksella, jonka jälkeen matka suuremmalle vesiputoukselle kesti reilut puolitoistatuntia kohtalaisen ripeällä vauhdilla nousten ja laskeutuen pieniä polkuja vuoren rinteillä. Vaikka vastaan tuli muutamia turisteja, paikan päällä ei ollut ketään meidän kanssamme. Päätimme myös pulahtaa uimaan kylmään vesiputoukseen ja pidimme evästauon. Kyllä luonto tarjoaa aivan loistavia mahdollisuuksia kokea ja nähdä hienoja paikkoja. Takaisin vielä samaa reittiä, jonka jälkeen reidet jo kiittivät reissusta. Ilta meni poikkeuksellisesti kotosalla, sillä seuraavana aamuna oli aikainen herätys.

Ready to go

Näkymä ensimmäisestä putouksesta

Vaara, ei saa ylittää

Sunnuntain aikainen herätys johtui 7 aikaan lähdöstä Sylvian ja Nicon kanssa ensin autolla St. Francoisiin saaren itäosaan, mistä kahdeksalta lähti alus kohti La Désirade -saarta. Matka kesti vajaan tunnin ja aallot heiluttelivat aikas hyvin paattia. Heikkohermoisemmat saattoivat voida hieman huonosti, mutta itse kuvittelimme olevamme ennemminkin Linnanmäellä. Satamaan saapuessamme vuokrasimme 3 skootteria. Ajelimme niillä saaren läpi molempiin päihin ja pidimme lounastauon biitsillä pidemmän kaavan kautta. Sen jälkeen vielä trekkasimme yhden rantareitin, mikä kulki kivikkojen, kallioiden ja rinteiden kautta takaisin skoottereillä ja lopetimme päivän nousemalla vielä näköalapisteelle saaren rinteelle. Ihana päivä kaikin puolin. 

Ready for the beer challenge

Nyt pitäis lähteä kouluu, joten tähän jää päivittäiminen tällä kertaa. Ihanaa päivää kaikille! Täällä kaikki on paremmin kuin hyvin. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - Gwada hiljenee!