keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

All good things come to an end


Nyt on jo kulunut puolitoista kuukautta siitä kun oli aika sanoa hyvästit ihmisille ja elämälle Gwadalla. Makaan kipeänä sohvalla ja ajattelen että olisi vihdoin aika viedä blogi päätökseen ja kirjoittaa viimeinen teksti. Katson ympärilleni ja monet asiat muistuttavat minua Gwadasta. Seinällä lukee Bob Marleyn elämänviisaus "Love the life you live, live the life you love", toisella seinällä roikkuu puinen lisko minkä maha on peiliä, pöydällä valaisee markkinoilta ostettu paikallisen tekemä ihana valaisin ja sohvapöydällä hienossa kynttiläasetelmassa pohjalla on St.Annen biitsiltä otettua hiekkaa ja ympäri saarta kerättyjä simpukoita ja korallia. Kirsikkana kakun päällä pieneen kämppääni on ripustettu jo alkuvaiheessa vaihtoa ostettu kahden hengen riippumatto, missä on ihana katsoa televisiota, olla koneella tai vaikka nukahtaa päikkäreille.


It has already been a month and a half since we had to say goodbye to those people and that life we had in Gwada. I'm lying down in my sofa being sick and thinking that it would finally be time to get this blog to its end and write the one and last text. I look around and many things remind me of Gwada. In the wall there's a text, a wisdom of life from Bob Marley "Love the life you live, live the life you love". On the other wall there's a wooden lizzard with a piece of mirror in its stomach. Nice lamp which is bought from the Friday market lights up the room and it's actually made by one of the locals. On the table there's a decorative plate: a candle surrounded by sand from the beach of St.Anne and sea shells and coral from all around the island. The last but not the least, I've attached the hammock I bought during the first weeks to my tiny appartment - it's ideal to watch tv, surf in the internet or to take a nap.


Sand from St.Anne, sea shells from all around the Guadeloupe

My hammock in my 25m2 studio in Finland
Viimeinen viikko sujui tehden kaikkia asioita sen viimeisen kerran vaikkakin joitain uusiakin paikkoja tuli vielä katsastettua. Viimeinen kerta tietyillä biitseillä, viimeinen bokit hetki Gosierin keskustassa, viimeiset perjantain markkinat, viimeiset beach partyt ja viimeinen yö riippumatossa. Viimeiset yhteiset ti'puchit ja viimeiset yhteiset illallistuokiot Gwada perheen kesken. Vaikka mikään ei ole lopullista ja näiden ihmisten näkeminen vaatii vain järjestelyä ja pari lentolippua, oli kuitenkin tietty aika tästä elämästä tullut päätökseen. Emme palaisi enää samaan stressittömään, ei huolen häivää elämään samaan paikkaan ja samalla porukalla. Veikkaan, että lähes kaikki voivat allekirjoittaa eläneensä elämänsä parasta aikaa ja tämän kokemuksen muuttaneen jokaista edes vähän.

Last week went by doing different things for the last time, even though we saw some new places as well. The last time on different beaches, the last bokit time in the center of Gosier, the last beach party and the last night spent in a hammock. The last ti'punch together and the last dinner time with Gwada family. Even though nothing is final and to see these people again it only takes a bit of organizing and a couple of plane tickets, this era of our lives was coming to an end. We would not go back to the same place with all the same people again. I guess that everyone of us can admit living the time of their lives and that this experience have changed a bit who we are.











Palattuani olen monta kertaa törmännyt kysymykseen millaista siellä jossain oli missä nyt sitten oikein olitkaan, ainiin Guadeloupella. Kysymykseen on vaikea vastata kuulostamatta hieman ylimieliseltä idiootilta. Elämä siellä oli aivan huikeaa, sanoinkuvaamattoman siistiä. Emme pahemmin opiskelleet, johtuen myöskin kuukauden mittaisesta yliopiston lakosta, mutta saimme ranskan kielen taitoamme kehitettyä paljon. Joku epäili etukäteen voiko jossain Karibian saarella edes oppia ranskaa, koska paikalliset puhuvat vain outoa kreolin murretta. Lopulta hengailimme niin paljon manner-ranskalaisten kanssa ja muutenkin kieli oli lähinnä vain ranska, varsinkin tammikuun jälkeen. Monet vaihtarit puolestaan Manner-Ranskassa saattoivat opiskella englanniksi ja sen lisäksi vaihtareiden kesken kieleksi on muodostunut englanti. Kieli ei siis aiheuttanut ongelmia, sillä se nyt yksi pääsyistä vaihdolle olikin, ennemminkin kuin kunnollinen opiskelu. Ja kyllä, pitäisi niitä opintopisteitäkin karttua reissulta kunhan jossain vaiheessa jotain tuloksia saadaan rekisteriin.

After coming back to Finland I've been asked to tell how was it where you were, oh yea, in Guadeloupe I mean. It has been a bit hard answering that question without sounding an arrogant idiot. Life in Guadeloupe was awesome, indescribably cool. We didn't study a lot, also because of the strike at the university which lasted a month, but still we managed to improve our French quite a bit. Someone doubted if it was even possible to learn proper French in the Caribbean as the locals speak creole. In the end we hang out a lot with our friends from France "métropole" and spoke mainly French, especially after January. On the contrary, many exchange students in France have ended up studying in English and speaking English with their exchange student friends. So, language didn't cause any problems and in the end it was one of the main reasons to go abroad anyhow, not the studying part itself. And yes, we should get also some credits - at some point.


At some point we kind of tried to study as well

Miten elämä sitten erosi suomalaisesta elämästä? Ensinnäkin ilmasto toi oman ihanan lisänsä, sillä aurinko ja lämpö olivat aina paikalla. Ei kalenteria, ei stressiä, ei aikatauluja. Ei myöskään televisiota, ei meikkiä, ei hiustenlaittoa. Netti kun oli mitä oli, tietokoneen käyttö jäi todella vähäiseksi ja kännykästäkin tuli lähinnä vain apuväline soittamiseen tai tekstaamisen, kuten vanhoina 3310 aikoina. Jos puhelin oli muutaman päivän poissa päältä, eipä sitä ehtinyt edes kaipaamaan. Spontaanius oli päivän sana ja lähteminen oli aina hyvin helppoa ja nopeaa, sillä mitään laittautumista ei kaivattu. Ympärillä oli myös aina ystäviä ja harvemmin tuli oltua yksin. Muutenkin ihmiset olivat todella avoimia ja iloisia.

So how did life differ from the one that we have in Finland? First of all, the climate was a big plus as the sun and heat were there all the time. No calendar, no stress, no schedules. Neither no television, no make-up, no hairdressing. As our internet was what it was, the use of laptop decreased tremendously and the smartphone became more just a tool to call or text, like in the good old times. If phone was shut down for a couple of days, it was no big deal. Spontaneity boomed and it was always easy and quick to leave, because there was no need to tart up. There were always friends around and rarely you needed to be alone. People were really open minded and happy.


The beach called "La Datcha" in the center of Gosier
Enjoying the best company
Every Friday - the market place
At least every Friday, after wind surfing - the beach of St.Anne called "la Caravelle"
Friday's sporty time - wind surfing!
  
Sunset, always behind the mountains
Scuba diving, every now and then
Exotic night activities - hot springs in candle light
 
On toki fakta ettei elämä voi olla aina yhtä siistiä, elämässä on velvollisuuksia eikä lomaa voi elää lopullisesti. Kuitenkin koen että olisi tuhlaamista antaa kaiken hyvän fiiliksen ja Gwadalla opitun elämänasenteen mennä alas viemäristä. Suomessa voi silti tehdä siistejä juttuja, olla spontaaninen, olla avoin ja yrittää välttää pienistä asioista stressaamista. Vaikka kohtasimme muutamia vastoinkäymisiä, ne antavat mittasuhteet sille, että kaikesta selvitään. Käteen jäi huikea kokemus, aivan ihania ystäviä ja taas hieman toisenlaiset lasit katsoa tätä maailmaa. Onneksi jo Suomessakin on ihmisiä kenen kanssa fiilistellä Gwadaa ja toivottavasti suunnitelmat toteutuvat niin loput näemmä syksyllä Saksassa Octoberfesteillä. 

It's definitely a fact that life can't be always as cool, there are duties in life and you can't continue life as holidays forever. Anyhow, I feel that it would be wasting to let all the good feelings and attitude towards life learnt in Gwada to go down the drain. In Finland (or in Europe in general) you can still do cool things, be spontaneous, be open minded and try not to stress those little things in life. Even though we faced some set backs, in the end those experiences give you proportions that we can overcome everything. So what was left in the pocket after coming home? Awesome friends from all over the world and a bit different perspective to look the world through other lenses. Luckily there are people already in Finland whit whom you can hype this experience and if all the plans are going the way they should, we'll have our Gwada Reunion this autumn in Germany to attend the one and only Octoberfest!

  
Weekly exotic activies - going around different waterfalls and jumping into those
Continuous "I love my life" -feeling
Weekly hang arounds

Nyt tämä blogi sulkeutuu ja on toivottavasti antanut seuraajilleen jotain, varmaan edes reissukuumeen jossei muuta. Kaiken pitää joskus loppua, jotta jotain uutta voi alkaa. Audiomuotoon tein myös videon koko kokemuksesta, siitä tuli aika pitkä (26min) mutta sen katsomisesta tulee vaan aina niin hyvälle mielelle. Videoon pääset TÄSTÄ! Nyt nautitaan Suomen kesästä ja aloitetaan suunnittelemaan uusia reissuja. Gwada blogi palmujen alta (kotisohvalta) hiljenee. 

Now this blog has come to its end and hopefully it has gaved a bit of something to its followers (even though it wasn't in English), at least a travel fever. Evething has to come to an end to let something else begin. I also made a video of this experience, but it became a bit long (26min). It makes me feel so happy every time I watch it. You can also watch the video HERE! Now let's enjoy the summer in Europe and start to plan new trips. Gwada blog under a palm tree (from my cozy sofa) quiets down. 

WE LOVE GWADA






And still some photos from the last days spent in the paradise...


Last foam party in the beach of Caravelle










Bying some beer and rum



Aaaaand the fairwell party on the beach of Petit Havre, oh boys...



















1 kommentti:

  1. Ihana viimeinen kirjoitus <3 Piristi työpäivääni ja heräsin ajattelemaan muutamia asioita toisin. Kaikesta selvitään ja todellakin nyt nautitaan tästä hetkestä <3 - Kristiina

    VastaaPoista