La Martinique - rommitislaamoita ja riippumattoja

Eli reissuhan oli jo käynnistynyt Domicalla kuutta päivää aiemmin. Niin siisti maa kyllä, että ei mitään järkeä, vaikka meillä sitä huonoa tuuria olikin. Dominican käänteistä aiemmassa postauksessa täällä. Jos Dominica oli vähän kuin Guadeloupen Basse-Terre tulivuorineen, vesiputouksineen ja muutenkin luontoaktiveetteineen (ei luksus lomailijoille), niin seuraava kohde Martinique puolestaan muistutti enemmän Gwadan Grande-Terreä, tosin hieman enemmän eurooppalaiseen tyyliin. 

Parin tunnin laivamatka taittui tällä kertaa aika pomppuisesti, mutta lopulta aamiainen pysyi kuitenkin sisällä ja saavuimme auringonpaisteen saattelemana Martiniquelle. Jätimme invalidimme (lue Maijun) sekä tavaramme viereiseen kahvilaan, jotta minä ja Katri pääsimme lähtemään vuokra-auton metsästykseen. Kahvilan nurkkaus näytti enemmän mustalaisleiriltä kaikkine tavaroineen ja riippumattoineen. Tämä kuitenkin kannatti, sillä ei aikaakaan kun olimme vuokranneet pienen valkoisen ja semihalvan citikan, joka oli ehkä noin kolmanneksen Dominicalla vuokraamastamme maantielaivasta. Palasimme siis takaisin oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Vaikka vain viikko takaperin vasemmanpuoleinen liikenne oli aiheuttanut ongelmia aluksi, oli siihen lopulta tottunut hyvinkin nopeasti. Tästä saattoi johtua ensimmäisen viiden minuutin aikana vasemman kaistan ottaminen epähuomiossa, vilkun sijaan pyyhkivät taas tuulilasin pyyhkijät ja kun palattiin takaisin manuaalivaihteistoon eiköhän se autokin sammunut pari kertaa risteykseen. Pientä alkukankeutta, sitten se taas sujui normaaliin tapaan. Suunta kohti etelää ja pääkaupunkia Fort-de-Francea!

 

Mustalaisleiri paikalliseen pieneen kahvilaan

Uus upea kaaramme

Kun on jo 6 päivää nukkunut autossa ilman mitään suihkuja saatika vesivessoja, oli aika nauttia luksuksesta ja ottaa hotelli yhdeksi yöksi. Pyörimme autolla hieman pääkaupungin katuja ja bongasimme kartasta turisti-infon. Auto parkkiin ja heti edessä näkyikin yksi hotelli mihin menimme hintaa kysymään. Vähän ympäripyörittyämme päädyimme kyseiseen hotelliin ja ensimmäinen to do homma oli ilman epäilystä pyykkien peseminen. Vaatteet, jotka olivat olleet kosteina jo kiehuva järvi –päivästä lähtien, haisivat todellakin kuin kuolema, tai omien kommenttien mukaan ” Nä vaatteet haisee ihan siltä ku madon pistäis koukkuun”. Aivan. Automaattipesula ja ruokakauppa löytyivät, nice indeed. Illalla Maleconin rannassa Kebapia (Kyllä, Kebap) ja desperadokset rantalaiturilla. Feels good to sleep in a proper bed.

Huoneessa oli siistiä, hetken

Pyykkiä pesemään

Rengas kuun ympärillä

Kebapia

 

Jokaisessa meissä asuu pieni lapsi, toisissa isompi

 

Despeä rantalaiturilla

 

Ihanaan luksusaamuun heräämistä siivitti ensimmäinen näky silmien avaamisen jälkeen – Maijun rakko vuoti lattialle (no more questions). Anyhow, koska hotellihuoneessamme oli jääkaappi, meidän ei tarvinnut tyytyä tällä kertaa leipä+banaani aamiseen. Nyt oli rahkaa, jogurttia ja banaania - että maistui astetta terveellisempi aamiainen hyvältä. Suuntasimme auton kohti Sainte-Annea ja Salinesin biitsiä. Sitä ennen oli kuitenkin aika pistäytyä rommitislaamossa numero 1: Trois Rivières. "Ei pääsyä tislaamoon ilman opasta." Niin niin ja joo joo, mitäs jos ei osattaiskaan ranskaa, eihän me silloinkaan ymmärrettäis? Ja eikun tutustumaan ja maistelemaan. Sen jälkeen oli aika vihdoin juhlia sitä vappua! Meillä oli ollut koko ajan matkassa serpentiiniä ja ilmapalloja odottamassa oikeaa paikkaa ja aikaa. Eihän nyt Suomen vappua olisi mahdollista kokonaan missata. Skumppaa ja picnic eväitä, ilmapalloja, aurinkoa ja valkoista hiekkaa. Lopulta annoimme ilmapallot (mitkä nyt olivat vielä ehjiä) vieressä leikkiville lapsille, mitkä olivat onnesta soikeina. Löysimme myös erittäin houkuttelevan yöpaikan, johon palaisimme illalla myöhemmin takaisin. Maiju pissas suoraan ison vihasen punaisen ravun kotiin, joka tuli ulos kodistaan ihmettelemään mitäs hemmettiä siellä oikeen tapahtuu. Housut kintuissa pomppaus pois pusikosta, ei kait sitä oikeen voinu olla nauramattakaan. Ihastelimme vielä auringonlaskua biitsillä, ennen kuin lähdimme etsimään iltapalaa St.Annen pienestä rantakylästä.

Aamuinen picnic

Tutustumista ominpäin

Rommitislaamo #1

Kaikesta on mahdollista nähdä se humoristinenkin puoli

Sexy handicapped pose

Sisäänpääsy kielletty ilman opasta

Ja hyvää oli

Tuliaisia

Sainte-Anne

Ja VAPPU käyntiin nyt!

Sinne meni pallot lapsukaisille

Olevinaan hyvin bongattu yöpymispaikka, ulkoisesti kylläkin aika idyllinen

Beach of Salines

Kun palasimme Salinesin biitsille ja olimme majoittautumassa pieneen mökkiimme riippumattoinemme, ilmeni muutama pikkuinen probleema. Vaikka muuten olimme meren rannalla, koppero sijaitsi pienen järven rannalla. Se tarkoitti auton ovien avautuessa järjetöntä ninja hyttysten hyökkäystä. Niitä oli siis niin paljon, niiiiiin paljon. No se ei jäänyt ainoaksi ongelmaksi, sillä majassamme oli teltta ja siellä joku laitapuolen kulkija makoilemassa ja polttelemassa pilveä. Miekkonen ei vastannut huhuiluihimme. Päätimme ottaa hatkat ja lähteä etsimään onnea muualta. Kodinetsintä siitä eteenpäin olikin aika lailla vailla päämäärää. ”Jaa tuolla suunnassa on joku  biitsi, mennään sinne.” Monta monituista kilometriä myöhemmin saavuimme Anse Micheliin, missä tappajatuuli teki olosuhteista mahdottomia ja pressukin repeytyi siinä tuulessa. Uutta yritystä kehiin. Lopulta majoituttiin kohtalaisen lähelle autotietä näköalapaikalle paviljonkikatokseen, jonka olimme bonganneet jo ensimmäisen kerran siitä ohi ajaessamme. Pressut ja riippumatot kiinni, yhdet ti’punchit naamaan ja nukkumaan.

Banaania ja leipääääää

Yö meni kohtalaisesti, vaikka se olikin aika sateinen ja tuulinen. Aamulla kun vielä koomailimme riippumatoissa oli paikalla myös muutamia turisteja ihmettelemässä ja häiriköimässä.  ”Toi nainen vaan tuijottaa tossa suu auki, tuijottais ees suu kiinni!” 5 min myöhemmin tuijotus jatkuu samassa asennossa. Matka jatkukoon. Katrin kuivumassa oleva reppu jäi kiinni auton peiliin, huomattiin vasta kovassa vauhdissa, että siinähän tuo lepattaa. Jalat aiemmin telonut Maiju meni yksityiselle lääkäriin, ja koska täällä kaikki aina kesti ja kauan kestikin, lähdettiin sillä aikaa Katrin kanssa eksyilemään . Sainte-Anneen jätskille, selvittämään yösukellusmahdollisuuksia (ei onnannut) ja sitten pitkä ja kivinen tie autolla Baie des Anglaiseen. Siellä pientä trekkausta, älyttömän paljon rapuja ja pieni virkistäytyminen mereen. Palattiin lääkärin vastaanotolle, missä meitä odotti huonot uutiset: Maijun tulisi palata heti Gwadalle, mitä nopeammin sen parempi, sillä tulehtumisvaaraa ei kannattanut ottaa. Olimme lopulta kaikki kolme lääkärin vastaanotolla. Siinä oli kyllä mies oikeassa ammatissaan, niin mukava ja halusi todella auttaa. Etsitään siinä lentoja lääkärin työkoneella kun Maijun jalkoja paketoidaan, sillä seuraava laiva menisi vasta monen päivän kuluttua. Se oli lopulta aika huvittavaa: lääkäri istui potilastuolilla ja me lääkärin paikalla. Supersymppis doktori oli kyllä!

Baie des Anglais

Päivä oli jo pitkällä ja kaamea nälkä kurni vatsassa joten eikun syömään! Sitten nettikahvilaan, jotta saataisiin Maijulle lennot, sillä maksamisen kanssa oli hieman ongelmia lääkärin vastaanotolla. Oltiin jo valmiiksi Marinin satamassa, joten yritettiin kalastella venettä, joka liikkuisi viikonloppua St.Lucialle Katrin kanssa. Ei käynyt vielä tuuria sen kanssa ja myöhemmin selvisikin, että erittäin hyvä niin, muuten meillä olisi ollut todellinen iso ongelma. Lento oli seuraavana aamuna klo 8:00, joten päätimme lähteä lentokentälle yöksi. Oli vain yksi mutta, siellä ei saanut yöpyä missään tapauksessa ja ovet menisivät kiinni klo 23. Tämän saimme selville ekalla yrittämällä jututtaessamme kolmea vartijaa ja yhtä poliisia. He sanoivat kylläkin, että olisi parempi kysyä yövahdeilta, jotka tulevat vuoroon klo 22. No näin siis tehtäisiin. Hengailimme lähellä sijaitsevalla parkkipaikalla, sillä lentokentän parkki oli maksullinen. Uutta yritystä putkeen. Vastaus oli tälläkin kerralla hyvin selkeä: ei, ei ja vielä kerran ei. Poikkeuksia ei tehdä. Lentokentällä ei saa kukaan yöpyä. Tämä ei kerta kaikkiaan ole mahdollista. Great! Yritimme kovasti vakuuttaa tarinallamme ja vedota Maijun jalkoihin ja terveydelliseen riskiin. Tarina itsessään oli jotakuinkin totta, vaikka ehkä hieman höystettynä valkoisilla valheilla, sillä meillä kahdellahan ei ollut edes seuraavana aamuna lentoa. Sanoimme yöpyvämme lentokentän ulkopuolella olevilla penkeillä, mutta siinä sade saattaisi yllättää meidät. Vartijoita tuli lisää, toistimme tarinaa, he keskustelivat kovasti keskenään ja lopulta: tämän kerran, mutta erittäin erittäin poikkeuksellisesti! Yeah! Missio yö lentokentällä: on a gagné! Yhdellä naisella kävi tuuri, sillä hän pääsi meidän siivellämme myös nukkumaan yläkertaan.

Lääkärikäynnillä

Venettä metsästämässä

La Marina du Marin

Ylös kuudelta, vähän väärissä jonoissa seisoskelua ja sitten meidän ihana positiivinen ilopilleri koneeseen. Koska Gwadalla ainakin Nico ja Florian pitäisivät Maijusta huolta, päädyimme jäämään reissun päälle vielä Katrin kanssa. Suuntasimme halki Martiniquen paikkaan nimeltä Presqu’île de la Caravelle. Ne on kyllä nimennyt kaikki paikat samalla tavalla kuin Gwadalla: Sainte-Anne, Salines, Caravelle ja lista on loputon. Päädyimme vähän taas trekkaamaan näköalapaikalle kohtalaisen polttavassa auringonpaisteessa, vaikka keskipäivä ei ollut vielä edes lähellä. Tämän jälkeen biitsille lueskelemaan ja nauttimaan luksustarjonnasta: rannalla oli nimittäin suihku ja vessa! Oijoijoi! Että ihminen voi ollakaan iloinen elämän pienistä nautinnoista.

Ooo suihku ja vessa, luxury

Koska olimme vasta käyneet yhdessä rommitislaamossa, matka jatkui seuraavaan. Rommitislaamo #2: St.James. Taaskin oli vieraileminen ilman opasta kielletty… Koska alettiin päästä vasta homman ytimeen, eikun rommitislaamoon numero 3: Clément. Itse paikkaan tutustuminen ja kierros olisi maksanut 12 euroa, mutta päätimme mennä vain maistiaisille ilmaiseksi, toimii. Sitten yöpaikan etsintään, kerrankin jo hyvässä vaiheessa päivää. Aloimme käydä autolla läpi eri poukamia Anse D’Arletissa. Ja hyvä näin, sillä löydettin ihan superhuippukatos, missä aivan ihana näkymä ja oma rauha. No mosquitos, no wind, no problems. Paikka bongattu, joten eikun iltabisselle auringonlaskua ihailemaan viereiselle biitsille. Sitten toinen bisse ja vähän naposteltavaa. Ja sitten vielä matkabisset mukaan. Reissun tässä vaiheessa oli vihdoin aika parantaa maailmaa ja siinä me todella onnistuimme. Majapaikka kokoon, rommipullo pöytään, musat päälle ja korttipakka esiin. Eipä siinä muuta tarvittu. Life is good. Saatoin herätä viideltä aamuyöstä ja musat oli edelleen päällä, sitä sattuu.

Uni maittoi erittäin hyvin ja aamulla oli hieman pientä heikotusta ilmassa, ei kuitenkaan sen pahemmin sillä suuntana oli meri ja snorklaus. Riuttaa ei edes pahemmin näkynyt sillä niiiin valtava kalaparvi peitti sen ja kalaparvi vain jatkui ja jatkui. En oo varmaan kyllä koskaan elämässäni nähny niin paljon kaloja samassa paikassa samaan aikaan. Muutoin näkyi myös mustekala ja parit kilpikonnat. Loppupäivä menikin rantalaiturilla makoillen, kierrellen rannikkoa eteenpäin. Näimme muutaman nähtävyyden, kuten timanttikallion ja muistomerkin. Iltapäivän kommentti ”ei hitto on kyllä vieläkin vähän kuollut olo” johti saman tien päähänpistoon – rommitislaamo #4: La Mauny! Onnistuttiin päivän aikana pyörimään ennätysmäisesti liikenneympyröissä ja tekemään u-käännöksiä. Palattiin vielä alkuillasta satamaan löytääksemme edelleen veneen, joka matkaisi lähipäivinä St. Lucian saarelle: ” Täst tulee kyl niin nolo reissu” . Venettä ei löytynyt, sen sijaan netti, jätskit ja euron arvoiset happy hour drinkit, jotka maistuivat salmarilta. Illaksi palattiin samaan yöpymispaikkaan kiinalaisen ruokapaikan kautta. Tällä kertaa ohjelmassa oli lukemista ja nukkumista.

Good morning!

Plenty of fish

Rocher du Diamant

"Vain savukkeita"

Rommitislaamo La Mauny

"Täst tulee niin nolo reissu"

Viimeinen kokonainen päivä Martiniquella oli käsillä. Pitkitimme aamua makoilemalla muutaman tunnin vielä riippumatoissa herättyämme, sillä mikäs kiire meillä oli minnekkään – let’s take it easy!  Kotiimme tungeksi myös joku outo tuijotteleva ukko sanaakaan sanomatta. Siinä hän vaan tuijotti hiljaa meijän olohuoneen sohvalla ja katseli ulos, tuijotti vaan hiljaa. Ihmeellistä toimintaa sanon minä. Taas vähän uimista ja auringonottoa laiturilla. Lounastauko pidettiin jossain Trois-Îletsin biitseistä, jatkettiin tutuksi tulleita u-käännöksiä ja liikenneympyröiden kiertelyä. Päätettiin lopulta lähteä lähemmäs Fort-de-Francea, sillä laiva lähtisi sieltä aamulla. Olimme saaneet vinkin mennä Lili’s Beach Baariin paikkaan nimeltä Schoelcher. Sieltä löytyikin kiva idyllinen ranta ja huokeahintainen biitsibaari, mutta ehdottomasti sen arvoinen. Olihan tässä elelty melkeen pari viikkoa luonnon helmoissa ja viiminen päivä Martiniquella käsillä. Nautittiin Frozen drinkeistä, rantatuoleista ja lukemisesta. Hauskasti tarjoilija sattui olemaan espanjalainen erasmus vaihtari, jonka matkabudjetti oli hieman väärin arvioitu, joten työt olivat ainoa vaihtoehto rahoittaa loppuaika vaihdosta. Pizzaa läheisestä Hacienda pizzeriasta, mikä sitten nautittiin viereisellä katukivetyksellä. Tämän jälkeen ihan sattumalta bongattiin kaiketi saaren ainoa elokuvateatteri (Gwadalla ei ole) ja tuumasta toimeen mentiin ostamaan liput illan leffaan ” Qu'est-ce qu'on a fait au Bon Dieu?”. Ranskalainen komedia, joka yllätti positiivisesti, ei huono valinta ollenkaan. Ei meinaan haluttu mitään dubattua, joten ranskalaista sitten siis. Oltiin aikaisemmin bongattu, että viereisellä biitsillä oli suihku, joten halusin käyttää tilanteen hyväksi, eli eikun suihkuun biitsille, kauppaan ostamaaan leffaeväitä ja elokuviin. Koska paikalla oli sen verran paljon populaa, oli parkkipaikat aika hakusessa. Kuva kertoo kuinka hieno parkkipaikka mekin löydettiin.

Pitkä aamu riippumatoissa

Lili's Beach Bar

Pizza time

Vähän on parkkeerattuna vasten liikennettä ja suojatielle, hups

Leffan jälkeen lähettiin vielä moikkaamaan Marcusta, kehen siis tuli tutustuttua St.Maartenilla, erityisesti kun kaikki muut olivat jo lähteneet Jamaikalle. Herrasmies tarjosi meille bisset ja pyörittiin samassa paikassa kuin ensimmäisenäkin iltana. Hän näytti vielä hyvän paikan yöpyä, sillä aamulla oli tarkoitus lähteä laivalla vielä St. Lucian saarelle. Parkkeerattiin meijän pikkunen auto parkkikselle, missä jo yksi auto olikin parkkeerattuna. Siinä sitten parkkeerattiin aivan kyseisen auton taakse. Siellä muutama paikallinen nuori oli paennut paikkaan, jossa muita ei olisi… Yllätyyys! Onneks heillä oli tummennetut lasit, ihan win-win tilanne molemmille.

 

Siinä sitten paikallinen pariskunta minkä taakse pistettiin parkkiin

Good morning Martinique! Autossa tuli jotenkin nukuttua, vaikkei lyönytkään vertoja meijän Dominican minibussille. Eikun auton luovutus ja reppuinemme laivaterminaaliin. Yllätyksiä yllätyksiä… 

”Kaks lippua St. Lucialle, kiitos.”

”Selvä, ja koska ois paluupäivä?”

”21.5. suoraan Guadeloupelle.”

”Itseasiassa se koko paluulaiva on peruttu, seuraava menee viikon päästä.”

”Jahas, o ou… no koskas Gwadalle pääsee seuraavaksi?”

”No tässä iltapäivällä.”

”No laitetaan siihen sitten kaks lippua…”

Eli meillekkin tuli hieman aikaisempi paluu reissulta. Toisaalta se ei ollut niin vakavaa, sillä St. Lucian saarelle oli vähiten odotuksia ja aikaakin suunniteltuna. Pyörittiin muutama tunti kuolleessa keskustassa ilmastoiduissa tiloissa ja sitten neljä ja puoli tuntia laivalla Gwadalle. Onneksi ei ollut pahemmin merenkäyntiä ja kannella oli mukava lueskella auringossa. Ilmoitimme pojille, että nää tytöt tulis nyt sitten vähän aikaisemmin jo kotiin ja heijän olkkariinsa asustelemaan loppuajaksi, sillä omaa kämppää ei enää ollut. Nico tuli hakemaan ja sitten oltiin taas takaisin Gwada perheen luona ja Maijullakin oli kaikki hyvin. Siis loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vaikka Dominican ja Martiniquen reissulla olikin hieman huonoa onnea pelissä, reissu oli ihan huippu! Niin siistejä paikkoja, hauskoja hetkiä ja hyvää seuraa. Luvassa vielä yksi päivitys Gwadan viimeisestä viikosta ja fiilistelyä, mitä jäi käteen. Nyt ollaan jo Suomessa, mutta onneksi kuvat, ihmiset ja muistot säilyy. Stay tuned - tulossa video edeltävistä 5 kuukaudesta Gwadalla ja sen ympäristössä.

Ihanat Maiju ja Katri, loistoreissu taas kerran! On a gagné!

“ The problem is not that there are problems. The problem is expecting otherwise and thinking that having problems is a problem.”

"The best things in life are the people we love, the places we've been to and the memories we've made along the way. "