Reissun päällä - liftaten ympäri St.Maartenia!

Yhteinen reissu oli ollut jo suunnitteilla useamman kuukauden. Perimmäinen kohde oli jo alunperin Jamaika, sillä meidän oma italialaisvahvistuksemme rasta-Emiliano oli jo kauan halunnut reggaen synnyinsijoille. Aluksi suunnitelmat Jamaikan reissusta olivat lähinnä sanahelinää, kunnes yhtenä päivänä liput todella ostettiin. Jamaikalle ei pääse suoraan Guadeloupelta, vaan tulee lentää St.Maartenin saaren kautta. Reissun ajankohta sattui hieman huonosti samaan aikaan, kun vieraat Suomesta olivat tulossa, joten oli tyydyttävä B vaihtoehtoon. St. Maartenille ryhmärämän mukana kolmeksi yöksi, jonka jälkeen vielä pari yötä yksinään, kunnes Gwadalle tulisi palata vieraita vastaanottamaan.

Reissuun meitä lähti Suomi-tytöt minä, Maiju ja Katri. Saksalainen Caro, itävaltalainen Martin, italialainen Emiliano ja Ranskasta Florian, Nico ja Laura, joka tuli mukaan vain neljäksi päiväksi. Myöhemmin porukkaan liittyi vielä ranskalainen Chloé. Vähän väsyttävän viikonlopun jälkeen sunnuntaiaamuna otettiin nokka kohti lentokenttää reissutäpinöissä. Lento St.Maartenille oli vain vajaan tunnin, jonka jälkeen laskeuduimme saaren ranskankieliseen osaan. Lentokenttä oli pieni kuin juna-asema ja aurinko porotti kuten Gwadallakin. Feeling good.

Ryhmärämä valmiina reissuun!

Flico (Florian+Nico) ready to go!

Arriving to St.Maarten

Welcome to St.Maarten!

Hostellimme Crewhouse sijaitsi saaren hollanninpuoleisessa osassa aivan lentokentän vieressä, joten taksi alle ja menoksi. Saavuimme hostelliin, mikä sijaitsi lauttaterminaalin pihassa, ja missä oli erikseen itse huoneet, paikan pieni ulkobaari ja rakennus, missä keittiö ja turvalokerot olivat. Respan letkeä miekkonen pyysi saada ottaa kaikkien passista kopiot, jolloin Florian huomasi unohtaneensa passin lentokoneeseen! Ole siis fiksu ja laita passisi edessä olevan penkin taskuun ja voit olla varma, että unohdat sen sinne. Pisteet kotiin! 

Florianin lähtiessä selvittämään passiasiaa aivan toiselle puolelle saarta, lähdimme tutkailemaan lähiympäristöämme. Olimme aivan pienen kävelymatkan päässä Maho biitsiltä, eli saaren kuuluisimmalta rannalta, jonka yli lentokoneet laskeutuivat suoraan päidemme ylitse. Kuljimme rannalle lentokentän kautta, koska se on matkamme varrella ja siellä on ilmastointi. Jos jollain meni jo ohi mikä lentokenttä ja missä, niin selvennökseksi saavuimme siis saaren Ranskan kieliseen osaan Grand Case -lentokentälle, mutta asuimme aivan Hollannin puolen Princess Juliana -lentokentän vieressä. Sen jälkeen jos joku ihmettelee, että miksei suoraan lennetty siihen vieressä olevalle kentälle, niin ompas oiva kysymys, mietin itsekkin. Se olis varmaan ollut jo hieman turhankin kätevää...

Passinkadottaja liittyi joukkoomme myöhemmin, edelleenkin ilman passia, sillä se oli jo lentänyt pois saarelta. Lähdimme porukalla syömään hyvään lattaripaikkaan, missä oli pisteenä iin päällä happy hour. Ruokailun jälkeen osa jäi rannalle, ja me muut lähdimme käymään hostellilla. Kävimme suihkussa, haimme nesteytystä ja löysimme matkaamme pari tyyppiä hostellista. Ilta itsessään oli aika legensaarinen. Eksyimme vaikka minne, kävelimme maratoonin pitkää biitsiä pitkin, olimme tukkimassa mäkkärin autokaistaa, tuli tanssittua salsaa katukekkereissä ja loppu saakin luvan olla historiaa...

Gwada valtasi koko huoneen

Seuraavana aamuna ryhmärämä lipui takaisin Maho-biitsille ottamaan hetkeksi lepoa ja nauttimaan aamupalasta, joka oli ostettu viereisestä ruokakaupasta. Pojat olivat ottaneet enemmän selvää itse St. Maartenista ja halusivat lähteä vierailemaan Philipsburgissa, joten eikun ohimenevä bussi alle ja menoksi. Basaarikuja vei suoraan rantaan, missä useampi katu täyttyi butiikeista, korukaupoista, kasinoista ja ravintoloista. Kyseessä oli satama, jonne Karibian risteilyalukset saapuvat, ja turisteja olikin liikenteessä jonkin verran. Philipsburgista hyppäsimme taas bussiin ja jatkoimme matkaa Ranskan puolelle. Emme oikeen itsekkään tienneet minne olimme menossa ja kuski kysyi minne menemme, kenties biitsille? Katsoimme toisiamme ja vastasimme, että no vaikka sinne sitten. Biitsillä oli aika virvoketauolle.

Nyt päästään siihen, miksi blogipostauksen otsikko on liftaten ympäri St. Maartenia. Päätimme lähteä pistäytymään uudemman kerran Gran Casen lentokentällä noutaaksemme Florianin passin, sillä kenttä ei ollut enää kovin kaukana meistä ja passi oli vihdoin saapunut takaisin ensin käyden Martiniquella ja uudemman kerran Guadeloupella. Koska meitä oli 9, päätimme jakautua useampaan porukkaan ja yrittää liftata. Maiju ja Caro saivat ensimmäisen kyydin ja porhalsivat meidät ohitsemme. Isompi auto otti mut ja Nicon kyytiin, missä kaks mukavaa herraa puhuivat myöskin espanjaa. Ohitimme 3 muuta meistä ja tyypit sanoivat, että no kyllähän tänne vielä mahtuu. Tämän jälkeen ohitimme taas 2 meistä, ja vieläkin miehet sanoivat, että no onhan siellä vielä vähän tilaa. Olimme siis kaikkiaan 7 liftaria samassa autossa. Lopulta Maiju ja Caro olivatkin saaneet kyydin vain seuraavaan risteykseen, mutta heidät ohittaessamme autossa ei kyllä enää ollut tilaa, onneksi tytöt saivat pian bussin. Miehet olivat huikean ystävällisiä ja olisimme sattumoisin päässeet hostellimme huudeille asti, mutta päätimme jäädä vielä Ranskan puolelle saarta. Tässäkin tapauksessa he heittivät meidät aivan lentokentän oville asti. Florianin tullessa ulos terminaalista kaivattu passi kädessään, oli hurraahuutojen aika! Voi sitä surun ja ilon määrää, mitä passi voikaan aiheuttaa. Great feeling!

Maho beach, time for breakfast

"Flo, nyt joku poseeraus!"

Philipsburg ja risteilijät

Caro taiteilee

Maiju silittää varpaita

The friendly island St. Maarten - allekirjoitan

Ice cream - please pay before eating...?

An ananas on the top of a courthouse...?

Casino, this time only for exchanging some money

No problem

7 henkilön liftauskyyti

THE Passport!

Talsimme viereiselle rannalle seuraamaan auringonlaskua ennen hostellille palaamista. Vähän lettuja välipalaksi auringon kauniisti laskiessa horisonttiin. Mitäs sitten? No liftaus jatkukoon. Ryhmät kasaan ja kyytiä etsimään. Päädyimme neljästään erään hyvin mukavan keski-ikäisen naisen kyytiin. Koska hostelli oli kaukana, oli ensimmäinen kohde pieni kaupunki matkan puolivaiheilla. Katri hyppäsi takapenkille ensimmäisenä, missä oli myös pieni pahvilaatikko. Nainen pyysi käsitellä laatikkoa varovasti, sillä siellä oli lintu (?). Tämäkin nainen teki pientä ekstrareittiä jättääkseen meidät hyvälle paikalle. Lopulta siellä oli sopivasti bussikyyti tarjolla, joten loppumatka taittui sillä. Olimme siis menneet täysin saaren ympäri busseilla ja liftaten, mikä ei ihan heti ollut mielessä vielä ensimmäiseen bussiin hypättäessämme. Parhaat ideat ovat yleensä niitä extemporé ideoita, kuten tämäkin.

Ilta aloitettiin istuskelemalla hostellin lattialla juomapeliä pelaten. Tästä siirryimme kohtalaisen myöhäisenä ajankohtana syömään, jolloin jo moni ravintola oli mennyt kiinni. Onneksi kuitenkin edellisenä iltana bongaamamme latinopaikka oli auki, niin sinne siis! Loppuillan aikana kävimme SkyBarissa, Casinossa pelaamassa (Caro ja Maiju voitti ruletissa!) sekä SunSet baarissa ihan biitsillä. Baari oli siis kiinni, mutta sinne oli esteetön pääsy, joten mikäs siinä sitten. Illan päätteeksi kotimatkalla huomasimme alkaneen kuunpimennyksen. Jäimme seuraamaan eclipseä rantaan aurinkotuoleissa maaten. Aika huikea luonnonilmiö kyllä! Siinäkin vieressä oli kiinninnäinen baari, niin istuskelimme siellä vielä hetken omine musiikkeinemme ennen hulvatonta paluumatkaa hostellille.

Yhden käden style, osa 729730

Florianin doggy style

Liftauskyydissä lintulaatikon kanssa

Yksi kiinninnäisistä baareista ja merimiehistö

Casinolle mars

Paluumatkalla lentokentän edustalla... Puhelua pukkas!

Löyty toimistotuolikin...

Toisena aamuna Laura oli käynyt Chloéa vastassa lentokentällä, joten porukan pääluku oli nyt 10. Herättyään porukka oli hipunut pikku hiljaa biitsille aamupalalle ja ottamaan aurinkoa. Sieltä suuntasimme hieman vajaalla miehityksellä toiselle biitsille, liftaten näin vaihteeksi. Olimme kaikki uimassa ja lähistöllä oli moottorivene, jonka kannella oli nelinkontin tumma mies kirkkaankeltaisissa uimashortseissaan. Joku meistä vislasi tyypille, mikä lopulta johti siihen, että saimme kutsun veneelle boat baariin. Capten morgania spritellä, ei huono ollenkaan. Kyseisenä iltana ei käyty enää samassa ravintolassa, vaan löydettiin uusi aivan toisesta suunnasta. Loppuilta sujui lattarikekkereissä eräässä rannan baarissa, missä salsaa ja bachataa tanssittiin yön pikkutunneille asti. Kaikki matkat meni liftaten. Yksi mies jopa tarjoutui heittämään muutaman meistä kauppaan ja takaisin, koska ihan lähellä ei ollut supermarkettia kun sitä olisi tarvittu.

Keskiviikkoaamuna oli muiden aika startata Jamaikalle, tällä kertaa onneksi viereisestä terminaalista. Menin jättämään jäähyväiset muille ja toivottamaan hyvää matkaa. Anyhow kun St.Maartenille oltiin lennetty, niin miksei samantien jäisi muutamaksi yöksi lisää, vaikkakin yksin. Tai no, yksin en lopulta ollut missään vaiheessa. Hostellilla asui pääasiassa 4 tyyppiä. Yksi niistä oli koko ajan pilvessä, toinen joi täysiä lasillisia raakaa vodkaa, joskin myös pössytteli ja nukkui alasti (!). Toiset kaksi muodostivatkin loppureissun hyvän seuran. Jan Petter, joka oli puoliksi norjalainen ja puoliksi chileläinen, kasvanut suurimmaksi osaksi jenkeissä ja asunut vähän eri puolilla maapalloa (espanjalaisittain Jean Pedro, englantilaisittain Peter, ranskalaisittain Jean Pierre - Peter siis sanoo yleensä vähän eri nimen riippuen kenen kanssa juttelee, mikä onkin aiheuttanut hauskoja yhteensattumia, ihmisten luullessa hänen valehdelleen nimensä, kun sanonut eri nimen eri ihmisille). Hän oli saarella etsiäkseen veneen ja miehistön, jonka kanssa pääsisi ylittämään atlantin ja palaamaan Norjaan. Toinen hyvä tapaus oli martiniquelainen Marcus. Molemmat olivat meidän matkassamme jo ensimmäisenä iltana viihteelle lähtiessämme.

Keskiviikkona oli ajatus lähteä sukeltamaan, joten lähdimme ottamaan asiasta selvää. Seuraava sukellus olisi seuraavana aamuna klo 8, mutta Peterin piti saada vielä sukelluslisenssinsä kuntoon, sillä se oli tehty Chilessä, teoriaosa puuttui eikä firmalla ollut silloin edes antaa logbookkia hänelle, sillä ne olivat loppu. Kuulostaa hyvin lattarimeiningiltä. Hän saisi tehdä teoriaosan sähköisesti ja sitten loppu jäi toivomisen varaan, että hänet ehditään rekisteröidä PADIn järjestelmään ajoissa. No, käyttöön suunnitelma B, eli Anguillan saarelle, joka siis kuuluu Britannialle. Hostellille, kamat kasaan ja liftaten Marigotin kaupunkiin. Nyt päästään taas ongelmaan nimeltään passi. Saarelle mennäkseen tarvitsee passin. Peterin passi oli hostellilla. No passport = a problem. Se suunnitelmasta B, joten käyttöön suunnitelma C. Menimme syömään rauhassa ja kiertelimme Marigotia, sekä kiipesimme näköalakukkulalle. Paluumatkalla päätimme mennä tervehtimään yhtä vaihtoehtoista kipparia, jonka kanssa Peter voisi purjehtia takaisin Eurooppaan. Nelikymppinen australialainen surffari etsi miehistöä ja istuttiin paikan päällä aina auringonlaskuun asti. Illalla hostellilla kokkaamista ja istuskelua.

Things that you don't necessarily want to see...

Torstaina päästiin palaamaan suunnitelmiin A ja B. Aamulla kahdeksan maissa sukelluspaikalle, jossa todettiin, ettei Peterin lupa ollut ehtinyt vielä astua voimaan. Päätettiin kuitenkin, että lähden sukeltamaan aamusta ja puolilta päivin sitten muuta ohjelmaa. Firma oli hollantilaisen pariskunnan omistuksessa, ja luvassa oli kaksi sukellusta. Ensimmäinen oli errriiitttttäääin siisti ja uutta mulle - nimittäin hylkysukellus 30 metriin! Sting raytä, kilppari, barracudia, jättiläismäisiä rapuja ja sukeltamista hylyn sisässä. Toinen sukellus oli pienemmälle hylylle ja vanhan mereen romutetun sillan jäänteille. Good dives. Iltapäivällä mentiin nyt passien kera Anguillan saarelle, johon siis oli mennen tullen myös kaikki tullivelvollisuuden ja passien leimaukset. Siellä käveltiin lähimmälle biitsille ja vietettiin loppupäivä siellä. Kotimatka taittui vaihteeksi liftaten.

Viimeisenä aamuna lähdetiin vielä bongailemaan 7 aikaa lentokoneita Maho biitsille hyvien kuvien toivossa. Ainut ongelma oli, ettei siihen aikaan tullut niin monia lentoja, joten kuvat jäivät hieman vähäisiksi. No ainakin löydettiin aamupalaa. Sitten bussilla puolimatkaan ja siitä oli tarkoitus ottaa toinen bussi lentokentälle päin. Juuri kun ylitettiin risteystä niin isomman kokoinen auto tööttäsi ja pysähtyi odottamaan meitä. Kyseessä oli mies, jonka Marcus oli tavannut jo aikaisemmin ja tämä otti meidät kyytiin. Lopulta hänkin teki pientä kiertoreittiä ja vei meidät aina lentokentän oville asti. A friendly island - defenitely. Pointe-à-Pitreen saavuttaessa automme oli toki kotona, joten liftaus jatkui. Tällä kertaa muutaman minuutin odottamisen jälkeen, eräs mies pysähtyi jonka reitti ei ollut yhtään sama kylläkään. Lopulta hän kuitenkin heitti kotiin asti, tehden näin ollen n. 10-15km ekstrareitin, aivan huippua. Niin ja Peter löysi toisen miehistön ja on nyt jossain päin Euroopan ja Amerikan välissä ylittämässä Atlanttia.

Sting ray

A little turtle

Leaving from St. Maarten

Jo samana iltana vieraat Suomesta ja Ruotsista saapuivat, mutta siitä taas sitten myöhemmin lisää. Loppuun vielä muutamia kuvia Guadeloupelta ennen St. Maartenin reissua. Vähiin käy päivät ennen kuin loppuu. Vielä 3 ja puoli viikkoa jäljellä. Tai siis, enää...

Beach bar @ La Caravelle

Mojitos

Happy mango wishes you a happy day!