Meanwhile in Guadeloupe

Noniin ennen kuin päästään tarinassa super tapahtumarikkaaseen seikkailuun Martiniquelle ja Dominicalle, täytyy kerrata mihin kolme viikkoa St. Maartenin ja Martiniquen välillä katosivat. Eli taas oltiin takaisin Gwadan lentokentällä perjantaina 18.4. Jatkoin jo reissussa tutuksi tullutta liftausta kentältä kotiin, hyvin tuloksin. Muutaman minuutin odottelun jälkeen sain kyydin ja paikallinen teki aikamoisen kiertoreitin itselleen heittämällä minut kotiin asti, sillä kaiken lisäksi silloin oli pyhäpäivä, eikä julkinen liikennekkään pelittänyt kuten olisi pitänyt. Onneksi olin kuitenkin ollut jopa sen verran fiksu, että olin käynyt vanhuksia varten kaupassa jo ennen St. Maartenin reissua, joten emme jääneet ilman ruokaa kuitenkaan.

Käymään kotona, pyykit koneeseen ja hieman kamojen pakkailua ennen siirtymistä residenssiin, mikä oli siis vuokrattu Sainte-Annesta noin 10 km päästä omasta kodista.  Itse residenssiin sisälle en ollut vielä päässyt käymään, mutta kuvat olivat aika hyviä ja niitä oli paljon, joten koin tärkeämmäksi vain nähdä sijainnin ja piha-alueen, mikä tulisin testattua muutaman kerran jo ennen itse vuokraviikkoja. Nyt oli vihdoin aika tavata vuokranantaja, nähdä kämppä ja muuttaa kamat sisään odotellessa vieraita saapuviksi lentokentältä. Ja astuessani sisään ei ollut tarvetta pettyä. Noin 80m2 residenssi muutamalla makuuhuoneella ja kylppärillä tyylikkäästi sisustettuna kolmannesta kerroksesta parvekkeella ja merinäköalalla oli vastassa. Pihalla komeileva infinity pool Karibian meren rannalla viimeisteli hyvän löydön ja teki kaikesta kämpänmetsästyksestä arvoisensa. Illalla saapuneet vieraatkaan eivät pettyneet ja heidän lomansa Gwadalla sai luvan alkaa.

13 päivää aikaa ottaa kaikki irti lomasta. No miten tuo aika sitten käytettiin? Tutustuttiin useampiin rantoihin kuten lähiranta Plage du Bourg, palmuisa La Caravelle, paikallisten suosima luonnonkaunis Bois Jolan ja monta muuta. Ajoimme ihan Grande-Terren itäkärkeen paikkaan nimeltä Pointe des Châteaux, pistäydyimme muutamaan eri paikkaan uimaan ja pyörähdimme St. Francoisin satamassa istuskelemassa. Yhtenä päivänä suuntasimme Damoiseaun rommitislaamoon, kun taas toisena valloitimme Chute de la Lezarde vesiputoukset, mikä kylläkin tapahtui osittain vesisateesta, mikä puolestaan vei mutaisan trekkausreitin uudelle levelille - rapatessa roiskuu. Yksi sunnuntai kului synttäreitä juhlistaessa Îlet du Gosierin saarella, jonne palasimme uudemmankin kerran. Perjantai piti sisällään vaahtobileet (kyllä, myös vanhukset olivat vaahdossa) ja illalla perinteiset Gosierin markkinat.

Menopelinä toimi hyvin ainakin osan ajasta Pegasuksemme, jonka pakoputki meni jo alkutäpinöissä rikki, hyvä ettei jäänyt matkan varrelle, ainakin äänitehosteet olivat aikamoiset. Vuorokaudeksi saimme vaihtoautoksi kolmiovisen auton, minkä etupenkit eivät taittuneet eteen. Taakse pääsi siis vetämällä mahan (hyvin) sisään ja ilmastointihan näissä autoissa on perinteinen ikkunat auki –tyyli. Mutta täällä kun elämä kulkee ei ongelmaa –asenteella, ei ole ongelmaa eli pani pwoblem. Kun oli tarkoitus tehdä yhden päivän Basse-Terren valloitus, tuli kuitenkin kyseeseen lähinnä vuokra-auto, joka otettiinkin samalla sitten pariksi päiväksi. Ilmastointi ja kaikki. Ensimmäinen pysähdyn Chute des Ecrevisses vesiputoukselle, siitä eväiden noutamisen jälkeen Saute d’Acomatin putoukselle. Sen jälkeen Malenduren mustahiekkaiselle rannalle, missä kävin vähän bongailemassa taas vaihteeksi kilppareita, nyt GoPron kera. Auringonlaskun aikaan vielä kuumille lähteille meren rantaan, missä olikin jonkun verran porukkaa paikalla, puolet kylläkin tuttuja :P Sen lisäksi kävimme syömässä Bas du Fortin satamassa, kokkailtiin paljon kämpillä ja viimeinen kokonainen päivä sujui kajakoiden mangrove metsissä ja sen jälkeen pienelle valkohiekkaiselle saarelle, jossa oli simpukoita vaikka muille jaella. Lopulta sade yllätti melojat ja pieni vastatuuli toi lisää treenihaastetta kotimatkalle. Oli kiva tehdä jotain uutta, mitä ei ollut vielä tullut tehtyä, eikä käydä pelkästään jo tutuissa paikoissa. Kämppä palveli mitä parhaimmin ja sijainti oli loistava, vaikka vesipumppu aiheuttikin hieman päänvaivaa asukeille.

Aikaisemmin mainitut aktiviteetit painottuivat lähinnä arkipäiviin ja päiväsaikaan. Vaikka perusporukka olikin Jamaikalla tutustumassa paikalliseen rastakulttuuriin ajellen ympäri Jamaikaa, oli varsinkin viikonloppuiltoihin saatava muutakin ohjelmaa. Tämä ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Hengailua kavereiden luona, kortin peluuta, yhteisillallisia, pool partyja, synttäreitä, pääsiäistelttailua rannalla, biitsinuotiota, piknikkiä saarelle ja vaikka mitä. Yksissä paikallisten pool partyissa oltiin Lauran kanssa ainoat valkoiset ja bouyon vain soi taustalla. Tuplasynttäri pool partyissa puolestaan porukkaa oli kuin pipoa, ainakin varmaan 60 henkeä ja altaassa oltiin lopulta vielä auringon noustessakin.  Rannalla telttailessa nuotio oli sytytettynä ympäri yön ja valvottua tuli aina aamuauringon ensi säteisiin asti, kunnes oli aika siirtyä riippumattoon nukkumaan muutamaksi tunniksi. Vaikka toisaalta oli kurjaa, että porukka oli Jamaikalla, nyt vasta olikin mahdollisuus tutustua kaikkiin uusiin ihmisiin ja viettää aikaa normaalista poikkeavan (meijänkin porukka on kyllä aika normaalista poikkeavaa) porukan kanssa, mikä olikin lopulta erittäin kivaa! Lähes aina olin porukan ainoa, joka ei puhunut äidinkielenään ranskaa, eli aina vaan parempi.

Muutaman viikon erossaolon jälkeen oli kuitenkin kiva saada ”Gwada-perhe” takaisin kotiin. Reissu oli sujunut loistavasti, ketään ei ryöstetty ja kaikki olivat elossa ja yhtenä kappaleena (ainakin lähes). Pisteet siis kotiin. Ennen meidän tyttöjen reissua, oli muutama päivä välissä aikaa muuttaa pois kotoota, pakata kaikki kamat, heittää roskiin ylimääräistä ja siirtää kaikki matkalaukut poikien, eli tässä tapauksessa Nicon ja Florianin, luo turvaan. Martiniquelta ja Dominicalta reissujuttua ja semmosta seikkailutarinaa riittää, että niistä omat postauksensa erikseen. Ja mitä Gwada-perheeseen tulee, se toimii loistavasti. Me asutaan nyt poikien luona, niillä oli meijän auto sen aikaa käytössä ku oltiin reissussa. Ku täällä on vesi poikki, voidaan pestä pyykkiä Chloen luona ja käydä suihkussa muualla. Kun taas Carolla, Emilianolla ja Martinilla ei oo pitkään aikaan toiminukkaan pesukone, ne taas pesee meidän muiden luona pyykkejään. Pojat kokkaa täällä aina ruokaa, koska ne väittää että ollaan huonoja kokkeja (ei olla, mut toi ranskalaisten asenne tohon kokkailuun…) ja sehän käy kyllä varsin hyvin. Välillä syödään vähän kenen tahansa luona ja ti’punch rommin siemailuillat kuluu myös milloin kenenkin kämpillä. Tätä perhettä tulee vielä ikävä…

Tiistaina 27.5. tulee yks ajanjakso elämässä päätökseen, sillä täytyy jättää hyvästit elämälle Guadeloupella ja kaikille ihanille ihmisille. Filosofisia mietteitä ja muuta kivaa tarinanpoikasta vielä lisää sitten Martiniquen ja Dominican seikkailujen jälkeen. Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Ainiin, TÄSSÄ vielä linkki aikaisemmissa postauksissa esillä olleeseen videoon, mikä mm. meistä on tehty yhteen videokilpailuun. Video on siis toteutettu täällä muutaman paikallisen opiskelijan toimesta ja kisan tuloksista saa kaiketi tietää kesän aikana. Ei mikään erityisen kummallinen, mutta ompahan oltu sellasessakin mukana. Teema: muualla (viitaten tässä asiayhteydessä opiskelijavaihtoon ja kotimaastaan lähtemiseen).

P.S. Aika hauska juttu. Kun oli puhetta, että pitämistämme Suomi-bileistä hävinneet kaks puutarhatonttua, mitkä oli tosi tärkeitä meijän vuokranantajalle, tulivat takas kotiin ja ilmestyivät porttimme taakse jossain vaiheessa. Nyt lähiaikoina ilmenikin, että tonttuja oli alun perin kolme. Tää kolmas tonttu on tehny jonkinasteisen ilmestymisen ja luonut itselleen profiilin Facebookkiin nimellä vapautettu puutarhatonttu. Tonttu on kuulemma onnellinen päästessään seikkailuun ja pois puutarhasta tyhjänpanttina seisoskelemasta. Toistaiseksi on nähty kuvia puutarhatontun seikkailusta Petit Havren rannalle ja sukeltamaan. 

NYT viettämään läksiäispiknikkiä ja biitsibileitä. Aurinko on näemmä saapunut Suomeenkin, joten aurinkoista päivää sinnekkin!