Lomamoodi

Ja maanantai koitti taas melkeimpä kolmen viikon "lomailun" jälkeen. Meillä on ollut vieraita käymässä oikeestaan koko maaliskuun ajan, joten itsekkin on tullut siirryttyä lomamoodiin (jos tätä koko viittä kuukautta ei lasketa lomaksi). Yksi tentti yritettiin mennä tekemään, mutta koko yliopisto aloittikin lakon ja lakko jatkuu edelleen joten kaikki, sekä tentit että tunnit, ovat peruttu. Itseänihän se ei hirveästi haittaa, vaikka olishan noi tentit hyvä saada ainakin alta pois. Taloussuhdanneraporttikin alkaa olla paremmalla mallilla ja joku päivä tulis sekin vielä tässä viimeistellä.

Ja mitä viimeiset 3 viikkoa ovat sitten pitäneet sisällään? Kajakointia, canyoningia (vesiputouksiin hyppimistä ja niissä valjailla laskeutumista), vaijeriliukua sademetsien läpi, tulivuoren valloitusta toiseen kertaan, surffausta, tuulipurjehdusta, vesiputouksia, rommitislaamovierailua, uusiin paikkoihin tutustumista, sukeltamista, rikkinäisiä autoja, ylinopeussakkoja, beach partyja, riippumatoissa nukkumista, uuden GoPro-kameran kanssa leikkimistä (tuli tehtyä "pieni" extemporé investointi), aivan ihania ihmisiä ja mitä parhaimpia hetkiä!

Muutama hieman huonompikin juttu on mahtunut muuten ihaniin viikkoihin. Päällimmäisenä Maiju ja Maijun murtunut olkapää. Tyttö kaatui slacklinellä (kahden puun väliin kiinnitettävä "kiristysliina/köysi") olkapään päälle ja kyllähän se sitten meni murtumaan. Kaksi kuukautta siis kantosidettä ja vasemman käden taitojen parantamista. Onneksi meijän Maijulla on niin hyvä asenne, että sitä ei yks murtunu olkapää hidasta ja ensimmäisistä lauseista löytyikin tytöllä jo "onneks meni käsi eikä jalka". Murtuneen käden lisäksi ollaan onnistuttu saamaan 3 ylinopeusakkoa (hups)... Autonvuokraaja Robert on saman viikon aikana tullut meille 3 kertaa aina uus sakko mukanaan :D Sen lisäks näkymättömät idiootti-hyttyset on sieltä ja syvältä...

Koska olen hieman laiska, niin teksti saattaa jäädä vähemmälle, koska kuvat taas voivat tehdä työtä mun puolesta ja kuvat on muutenki kivoja!

Käytiin yks päivä Katrin kanssa tutustumassa linnoitukseen, joka on itseasiassa meijän koulumatkalla muttei olla saatu aikaseks vielä käydä siellä. Näkymät oli ainakin ihan hienot ja ompahan nyt sielläkin sitten tullut käytyä. Sen jälkeiset kuvat ovat puolestaan meijän Suomi-bileistä, jotka menivätkin aika vauhdikkaasti. Niin vauhdikkaasti, että jonkun takataskuun lähti meijän pihasta kaks vuokraemännän rakasta puutarhatonttua, jotka olivat jonkinlainen tuliainen Venäjältä aka tärkeitä hänelle. Vietettiin jopa useita tunteja miettien meijän etsintäoperaatiota ja erinäisiä mahdollisia vaihtoehtoja pohdittaessa tonttujen kohtaloa. Lopulta pari päivää sitten ne olivat ilmestyneet pihaportin ulkopuolelle ja tontut ovat taas kotona, jee! Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pojat jättivät tontut hieman kyseenalaiseen asentoon kukkapenkkiin, mutta ehkei vuokraemäntä kiinnittänyt siihen (toivottavasti) huomiota, kun oli vaan onnellinen löytäessään puutarhatonttunsa... Case: mystisten puutarhatonttujen katoaminen - check!

Linnoitus Fort Fleur d'Épée

Jonkinlainen taidemuseo maan alla

Suomibileet alkakoon! Ensin tarjolla minttukaakaota, myöhemmin siirryttiin salmarin kautta vergiin

Illan parhaita ideoita

Lenkkimaisemaa perus lenkkireitin varrelta

Kaveri oli ajautunu rannalle

Toinen visiitti Lezarden putouksille

Rantahengailua

Oon ollut kämpän etsinnässä tuleville vieraille pääsiäiseksi. Homma oli hyvin haastavaa, mutta vaikka homma vaatikin melkein jopa verta, hikeä ja kyyneleitä  (ehkä pientä liiottelua, mutta haastavaa se oli anyhow), saatiin kämppä löydettyä! Loistavalla sijainnilla ja ihanalla uima-altaalla varustettu residenssi löytyi ihan St.Annen keskustasta, ja koska pääsin katsomaan pihapiiriä itsekseni, sain myös ovikoodin paikkaan. Päätimme sitten yksi iltapäivä käydä vähän hyötymässä tapauksesta kaveriporukalla ja lähdimme uima-altaalle. Ainut ongelma oli, että koodia oli vaihdettu, mutta sopivasti joku tuli juuri autolla ulos residenssistä, joten marssimme sisään ja problem solved! Pani pwoblem kuten paikalliset kreoliksikin sanoisivat, eli no problem.

Itse ovelat uima-altaalla nauttimassa

Koska rommi kuuluu täällä melkeimpä päivittäistavaraostoksiin, oli to do -listalla myös rommitislaamossa vieraileminen. Eikä missä tahansa tislaamossa, vaan Damoiseau-rommin tislaamossa. Meijän lempparia ja hinta-laatusuhde erittäin kunnossa: 1l / 50% / 6,55€. Ennen tislaamossa hassuttelua pidettiin vihdoin kunnon brunssiaamiainen - nammmm. Tislaamon ja siellä tehtyjen ostosten jälkeen suunnattin lähialueelle tutkiskelemaan paikkoja ja päätettiin päivä biitsille. Aurinko alkoi jo siintää kaukana horisontissa hämärän saapuessa, joten lähdimme kotimatkalle. Ainoan ongelman aiheutti meidän Pegasuksemme (auto), joka päätti sanoa sopimuksen irti ja meni rikki kesken matkaa. Hyvällä tuurilla saimme auton sopivasti tien sivuun yhden talon edustalle, missä paikallinen mies katseli televisiota. Soitimme Robertin hätiin ja saimme sillä aikaa istuskella herran ulkokatoksessa. Ei aikaakaan kun Robert saapui mekanikkonsa kanssa, auto laitettiin toimimaan ja päästiin turvallisesti kotiin. Ennennäkemättömän nopeaa toimintaa Gwadalla.

Kunnon brunssi ennen rommitislaamoa!

"Pitäisköhän tästä portista vaan mennä...?"

"... tai kiivetä...?"

Hieman hintavampaa rommia, 485€

Pitihän sieltä nyt jotain kotiinkin ostaa

Rikkinäisen auton kanssa jumissa tien poskessa, mutta onneks oli ostettu tuliaisia...

Eräänä lauantaina päätettiin mennä kokeilemaan Le Tapeur -seikkailupuistoa Basse-Terren vuoristoon. Kyseessä oli siis vähän FlowPark -tyyppinen ratkaisu sademetsässä, minkä jälkeen FlowPark tuntuu kylläkin hyvin tylsältä ratkaisulta. Parhaita olivat pitkät zipline vaijeriliu'ut sademetsän läpi ilman, että lähtiessä näki yhtään minne vaijeri tulisi päättymään. Tämän jälkeen pizzan kautta reggae beach partyihin, missä yö sujui riippumatoissa (tai joillakin autoissa). Sunnuntaina ohjelmistoon kuului aamiaista biitsillä, snorklausta ja visiitti kuumilla lähteillä. Not so bad.

Herra Pelikaani

Le Tapeur seikkailupuistossa vuoristossa

Aamuiset maisemat meijän ilmaisesta hotellista

Yö riippumatoissa

Pizzalle seikkailujen jälkeen ennen reggae beach partyja

Yhtenä päivänä (en tiiä yhtään mikä päivä mahto olla kyseessä, koska niissä ei pysy laskuissa, mutta sepä ei oo onneks niin oleellista) oli aika ottaa kajakki haltuun ja lähteä melomaan Sainte Roseen. Tuulta oli jonkun verran, joten päästiin myös vähän isompaan aallokkoon testailemaan käsivoimia ja tasapainoa. Kajakoitiin Carret-saarelle, mangroveihin ja vielä kolmanteen paikkaan. Mangrovejen ympärillä oli huomattavasti vähemmän vettä kuin viime kerralla, joten se aiheutti hieman ongelmia, sillä olimme ajoittain kiinni pohjassa. Anyhow, what can you say, hieno tapa kyllä yhdistää huvi ja urheilu. I like!

Törmättiin meritähteen

Windsurfing harrastus jatkuu lineaarisesti nousevalla menestyksellä (or not, mut ollaan me jo aika paljon kuitenkin opittu). Viime kerralla tosin tuuli hoiti tehtävänsä ja loi uusia haasteita, mitä ei auttanut keskellä merta irronnu purje. Vauhtia ainakin riitti ja muutamia iskuja ja mustelmia hommattiin muistoiksi. Hauskaa se ainakin on!

This is how we windsurf

Planteuria missäs muualla kuin meressä

Meijän saksalainen au pair vahvistus Sylvia (joka valitettavasti lähtee jo perjantaina kotiin :/) järjesti meijät päiväks harrastamaan canyoninkia. Itelle nimi oli aika tuntematon, eikä ihan tiennyt mitä odottaa. Lopulta kokemus oli ehkäpä koko tähänastisen oleilun siistein juttu, mitä on tullut tehtyä! Hypimme vesialtaisiin, laskimme luonnon omia liukumäkiä ja laskeuduimme valjailla alas vesiputouksia korkeimman ollessa reilut 30m korkea. Cool stuff!

Canyoning group!

Koska kaikkea pitää kokeilla otimme asiaksemme mennä myös kunnolliselle surffitunnille, minkä järjesti hauska rastaheppu. Tällä kertaa onnistui jopa ottamaan aaltoja ja saada kunnon tuntumaa lajiin. Ihan superlaji, mutta myös aika fyysistä ja haastavaa toimintaa. Ehkä vielä joku päivä enemmän tän lajin opettelua... Some day, some day...

"Flex your knees like a rasta!"

Juuso alko hassuttelemaan

Skumppaa Pointe des Châteauxissa

Cooliakin coolimpi auto oli meijän käytössä 3 viikkoa

Josta välillä vähän irtos taustapeili...

Aquarium

So gooood, Florian ja Nico loihti meille burgerillallisen

Pojat lähti kotiin jalat ulkona ikkunasta

Menossa jostain jonnekkin

Koulun lakon takia aikaisempi sukellus peruttiin, mutta viime lauantaina päästiin taas itse asiaan. Kyseinen sukellus vielä sinetöi meille ensimmäisen tason sukellusluvan (eli nyt mulla on niitä kaksi, missä sinälläänhän ei oo mitään järkeä, mutta mikäs siinä). Kävelimme tällä kertaa suoraan mereen ja yllätykseksi hetken sukeltamisen jälkeen eteen aukesi upea sukelluspaikka, missä iso koralliseinämä tarjosi oivat puitteet. GoProkin pääsi ekaa kertaa sukeltamaan kunnolla, ens kerralla ehkä vielä vähän enemmän kuvaushommia veden alla. Onneks kamera kestää 60 metriin asti, eli ei hätää toistaiseksi :P Tällä kertaa käytiin 22 metrissä. Vedestä nouseminen oliki oma juttunsa kivikossa, pullo selässä ja räpylät kädessä...

Menossa sukeltaa!

Tällä kertaa ei venettä tarvittu vaan suoraan mereen vaan

Lionfish

Marinassa syömässä

Accroja ja salaattia

Kalaa ja riisiä

Ensimmäinen surullisenkuuluisista sakoista

Eipä oo ennen tullu ostettua 45€ arvoista postimerkkiä

Meijän händicäppiä ei estä pienet trekkaukset

Jumppp!

Synttärilahja Emilianolle

La Soufrière -tulivuori tuli valloitettua nyt toistamiseen. Ilma näytti hyvin pilviseltä jo aamusta, joten odotukset näkyvyydestä huipulla eivät olleet korkealla varsinkin kuin paikka on melkeimpä aina pilvessä. Kesken reisi/pakara -harjoittelun, aka kiipeämisen, matkalle sattui myös kolibri, mitä toki oli pakko myös kuvata. Kuvanlaatu vähän heikko, sillä kaikki kuvat on kännykällä otettu, sillä joku mielenvikainen jätti kameransa kotiin. Positiivisena yllätyksenä tuli, että huipulla ei tuullut yhtään niin paljon kuin viimeksi (ei pysynyt pystyssä ilman tukea) ja pilvet väistyivät tarjoten ainakin jonkinlaisen näkymän alan tulivuorelta, jee! Hyvä ilma mahdollisti myös piknikin huipulla (patonkia, kuinkas muuten) ja paluumatkalla vielä pysähdyttiin katsomaan auringonlaskua Basse-Terren puolelle.

Bongattu kolibri matkalla tulivuoren huipulle

Jee ja kerranki oli jopa näkymät alas!

Tänään oli pitkästä aikaa tällainen "asiat kuntoon" -päivä. Monta asiaa ehti saada aikaseksi, mutta en vielä ihan päässyt siihen pisteeseen, että oisin saanut raportin auki. Parin viikon päästä lennetään St.Maartenille, mutta sitä ennen on vielä paljon suunnitteilla. Jatketaan edelleen "vähemmän työtä, enemmän huvia" -linjalla varsinkin kun yliopisto on lakossa. Se täältä tällä erää. Ihanaa päivää kaikille! Toivottavasti kevätaurinko lämmittää tänäänkin siellä toisella puolella palloa! ^_^

P.S. Päädyttiin eilen yhdelle musiikkivideolle. Siitä lisää myöhemmin :P

“Twenty years from now you will be more disappointed by the things you didn’t do than by the ones you did do. So throw off the bowlines, sail away from the safe harbor. Catch the trade winds in your sails. Explore. Dream. Discover.” – Mark Twain

Sunnuntai-illan auringonlasku kampukselta